Jos joku talo on tyly, niin se on Kotkan vanha poliisitalo nykykunnossaan. Tosin poliisitaloja ei ole koskaan rakennettu arkkitehtien helmiksi, vaan pikemminkin tarkoitus on ollut osoittaa valtaa ja voimaa.
Näin oli Ruukinkadun kalliolle, sataman kupeeseen 1964 valmistuneen poliisitalonkin osalta. Uusi, mahtava talo osoitti aikanaan, että väkivaltainen ja vallaton satamakaupunki oli poliisin kontrollissa. Tai ainakin piti osoittaa.
Nyt vanha poliisitalo on purkukunnossa. Julkisivussa lukee yhä POLIISI, mutta valot kirjainten sisällä on sammutettu. Seinää pitkin hiipii muratti, joka on vallannut jo talon viereisen kuusen latvankin.
Autoportti pihalle aukeaa kitisten ja kolisten.
Olemme talolla kollega Pekka Lehtisen ja kuvaaja Ville Ristolaisen kanssa haastattelemassa Kotkan poliisin rikoskomisario Tuomas Pöyhöstä syksyn Rikospaikka-ohjelmaan. Haastattelu tehdään vanhassa poliisitalossa.
Heti portin jälkeen Pöyhönen hymähtää matalan siipirakennuksen viereiselle kapeahkolle hiekka-alueelle. Siinä olivat parakit, joissa rikoskomisariokin teki töitä vuosia.
Nykyisin poliisi toimii viereen rakennetussa uudessa poliisitalossa. Sen vaalea hohto vielä korostaa vanhan surkeutta.
Kierrämme pihan puolelle. Väistämättä mieleen juolahtavat videot Tshernobylin vanhoista, hylätyistä taloista. Arkkitehtuurissa lienee jotain samaa. Ja se autius sekä talon hilseilevä, haalea maali.
Osa ikkunoista on peitetty pahvilla, osa on rikki.
Alapihalla autotallien edessä on kasa polkupyöriä. Ne ovat jääneet myymättä poliisilaitoksen viimeisessä löytötavarahuutokaupassa.
Ilmastointilaite vinkuu. Niin se on tehnyt kuulemma pitkään.
