Monacon GP on yksi F1-sarjan ehdottomista kruununjalokivistä.
Monacossa sijaitsevan Monte Carlon katuradan sopivuudesta F1-autoille väännettiin kättä jo 1960-luvulla. Pari vuosikymmentä myöhemmin Nelson Piquet vertasi Monacossa kilpailemista helikopterin lentämiseen olohuoneessa. Monacon kapea katurata on auttamatta vanhanaikainen nykyaikaisille kilpa-autoille. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ruhtinaskunnan kaduilla kaasuteltava GP on useimmille kauden kohokohta.
Monacon sanotaan erottelevan jyvät akanoista, sillä vaativa katurata ei anna pieniäkään virheitä anteeksi. Legendaarinen Ayrton Senna juhli voittoa ruhtinaskunnassa kuudesti, mutta sai kokea myös Monacon karumman puolen keskeyttäessään 1988 ulosajoon selvästä johtoasemasta. Michael Schumacher ja Graham Hill ylsivät viiteen voittoon Monacossa.
Alberto Ascari ajoi vuonna 1955 Monacon satama-altaaseen. Hän oli ohittamassa Stirling Mossia, mutta ajoi shikaanin suoraksi. Rataa reunustivat tuohon aikaan kaiteiden sijaan pelkät heinäpaalit, joiden läpi Ascari rymisteli mereen. Ascari pääsi irti autostaan ja ui rantaan. Hän ei loukkaantunut vakavasti rytäkässä. Paul Hawkins toisti tempun vuonna 1965. Hänkään ei loukkaantunut vakavasti.
Maamme-laulu on soinut Monacossa kilpailun jälkeen kolme kertaa. Keke Rosbergin riskinotto palkittiin vuonna 1983 suomalaiskuljettajan lähdettyä kostealle radalle kuivan kelin renkailla. Mika Häkkinen puolestaan kaasutteli paalulta voittoon mestaruusvuotenaan 1998. Häkkinen kuvaili voittoa uransa hienoimmaksi, ja Monacon GP onkin varmasti juuri se kilpailu, jonka voitosta suurin osa F1-kuljettajista unelmoi. Kimi Räikkönen oli puolestaan täysin ylivoimainen Monacon kaduilla 2005.
Monacon GP on myös katsojille ainutlaatuinen kokemus, sillä missään muualla autojen vauhti ei näy yhtä konkreettisella tavalla kuin kapeassa betonirännissä. Vaikutelmaa tehostavat talojen seinistä kaikuvat moottoriäänet. Ratakierrokselle antaa oman leimansa myös tunneliosuus.
Paalupaikan sanotaan olevan Monacossa kuin puoli voittoa, sillä ohittaminen radalla on lähestulkoon mahdotonta. Monacossa on silti nähty vuosien varrella jännittäviä kilpailuja. Yllätykset ovat aina mahdollisia, sillä hidasvauhtinen katurata vaatii autolta erilaisia ominaisuuksia kuin tavalliset moottoriradat. Yksi mahdollinen ohituspaikka on ensimmäinen mutka, joka on kylläkin tiukempi kuin miltä se näyttää. Toinen ohituspaikka on tunneliosuuden jälkeinen shikaani. Mirabeau-mutkan jarrutuksessa voi myös yrittää ohi.
Puhdasverinen katurata on käytössä ainoastaan GP-viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa Monte Carlon radalla ajettiin vuonna 1929. Rata on vuosien aikana säilynyt jokseenkin alkuperäisessä muodossaan, vaikkakin pieniä parannuksia on tehty noin kymmeneen otteeseen. Viimeisimmät parannukset koskivat varikkosuoran leventämistä sekä uima-allasalueen toisen s-mutkan ja La Rascassen välistä osuutta. Muutokset mahdollistavat kovemman vauhdin ajettaessa sisään La Rascasseen.
Monacon GP:n 2006 aika-ajon lopussa Michael Schumacher parkkeerasi autonsa kömpelösti juuri Rascasse-mutkaan estääkseen muita kuljettajia lyömästä hänen aikaansa. Schumin aika-ajosuoritus hylättiin ja hän joutui starttaamaan kisaan viimeisestä lähtöruudusta.
Vaikka Monacon rataa pidetään vaarallisena, kuolemantapauksia GP:ssä on tapahtunut vain kahtena vuonna: 1962 kuoli yksi ratahenkilökunnan jäsen ja vuoden 1967 kisan aikana menehtyi Italian Lorenzo Bandini.
Rataennätys: 1.18,063 (Daniel Ricciardo, Red Bull, 2015)
Monacon GP:n aikaisemmat voittajat:
2017 Sebastian Vettel, Ferrari
2016 Lewis Hamilton, Mercedes
2015 Nico Rosberg, Mercedes
2014 Nico Rosberg, Mercedes
2013 Nico Rosberg, Mercedes
2012 Mark Webber, Red Bull
2011 Sebastian Vettel, Red Bull
2010 Mark Webber, Red Bull
2009 Jenson Button, Brawn
2008 Lewis Hamilton, McLaren
2007 Fernando Alonso, McLaren
2006 Fernando Alonso, Renault
2005 Kimi Räikkönen, McLaren
2004 Jarno Trulli, Renault
2003 Juan Pablo Montoya, Williams
2002 David Coulthard, McLaren
2001 Michael Schumacher, Ferrari
2000 David Coulthard, McLaren
1999 Michael Schumacher, Ferrari
1998 Mika Häkkinen, McLaren
1997 Michael Schumacher, Ferrari
1996 Olivier Panis, Ligier
1995 Michael Schumacher, Benetton
1994 Michael Schumacher, Benetton
1993 Ayrton Senna, McLaren
1992 Ayrton Senna, McLaren
1991 Ayrton Senna, McLaren
1990 Ayrton Senna, McLaren
1989 Ayrton Senna, McLaren
1988 Alain Prost, McLaren
1987 Ayrton Senna, Lotus
1986 Alain Prost, McLaren
1985 Alain Prost, McLaren
1984 Alain Prost, McLaren
1983 Keke Rosberg, Williams
1982 Riccardo Patrese, Brabham
1981 Gilles Villeneuve, Ferrari
1980 Carlos Reutemann, Williams
1979 Jody Scheckter, Ferrari
1978 Patrick Depailler, Tyrrell
1977 Jody Scheckter, Wolf
1976 Niki Lauda, Ferrari
1975 Niki Lauda, Ferrari
1974 Ronnie Peterson, Lotus
1973 Jackie Stewart, Tyrrell
1972 Jean-Pierre Beltoise, BRM
1971 Jackie Stewart, Tyrrell
1970 Jochen Rindt, Lotus
1969 Graham Hill, Lotus
1968 Graham Hill, Lotus
1967 Denny Hulme, Brabham
1966 Jackie Stewart, BRM
1965 Graham Hill, BRM
1964 Graham Hill, BRM
1963 Graham Hill, BRM
1962 Bruce McLaren, Cooper
1961 Stirling Moss, Lotus
1960 Stirling Moss, Lotus
1959 Jack Brabham, Cooper
1958 Maurice Trintignant, Cooper
1957 Juan Manuel Fangio, Maserati
1956 Stirling Moss, Maserati
1955 Maurice Trintignant, Ferrari
1950 Juan Manuel Fangio, Alfa Romeo
Ennen F1:n MM-sarjan alkua:
1948 Giuseppe Farina , Maserati
1937 Manfred von Brauchitsch, Mercedes-Benz
1936 Rudolf Caracciola, Mercedes-Benz
1935 Luigi Fagioli, Mercedes-Benz
1934 Guy Moll, Alfa Romeo
1933 Achille Varzi, Bugatti
1932 Tazio Nuvolari, Alfa Romeo
1931 Louis Chiron, Bugatti
1930 Rene Dreyfus, Bugatti
1929 William Grover-Williams, Bugatti
