Monacon GP on yksi F1-sarjan ehdottomista kruununjalokivistä.
Monacossa sijaitsevan Monte Carlon katuradan sopivuudesta F1-autoille väännettiin kättä jo 1960-luvulla. Pari vuosikymmentä myöhemmin Nelson Piquet vertasi Monacossa kilpailemista helikopterin lentämiseen olohuoneessa. Monacon kapea katurata on auttamatta vanhanaikainen nykyaikaisille kilpa-autoille. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ruhtinaskunnan kaduilla kaasuteltava GP on useimmille kauden kohokohta.
Monacon sanotaan erottelevan jyvät akanoista, sillä vaativa katurata ei anna pieniäkään virheitä anteeksi. Legendaarinen Ayrton Senna juhli voittoa ruhtinaskunnassa kuudesti, mutta sai kokea myös Monacon karumman puolen keskeyttäessään 1988 ulosajoon selvästä johtoasemasta. Michael Schumacher ja Graham Hill ylsivät viiteen voittoon Monacossa.
Alberto Ascari ajoi vuonna 1955 Monacon satama-altaaseen. Hän oli ohittamassa Stirling Mossia, mutta ajoi shikaanin suoraksi. Rataa reunustivat tuohon aikaan kaiteiden sijaan pelkät heinäpaalit, joiden läpi Ascari rymisteli mereen. Ascari pääsi irti autostaan ja ui rantaan. Hän ei loukkaantunut vakavasti rytäkässä. Paul Hawkins toisti tempun vuonna 1965. Hänkään ei loukkaantunut vakavasti.
Maamme-laulu on soinut Monacossa kilpailun jälkeen kolme kertaa. Keke Rosbergin riskinotto palkittiin vuonna 1983 suomalaiskuljettajan lähdettyä kostealle radalle kuivan kelin renkailla. Mika Häkkinen puolestaan kaasutteli paalulta voittoon mestaruusvuotenaan 1998. Häkkinen kuvaili voittoa uransa hienoimmaksi, ja Monacon GP onkin varmasti juuri se kilpailu, jonka voitosta suurin osa F1-kuljettajista unelmoi. Kimi Räikkönen oli puolestaan täysin ylivoimainen Monacon kaduilla 2005.
