Rakastettu uutislegenda Arvi Lind luki viimeiset tv-uutisensa yli 12 vuotta sitten. Hän jätti suomalaisten mieliin jäljen, joka ei ole kulunut pois.
– Hyvät katsojat, on jäähyväisten aika.
Näin Arvi Lind aloitti viimeisen juontonsa Yleisradion uutisankkurina lokakuun 15. päivä vuonna 2003. Kun juonto päättyi ja lopputekstit pyörivät, Arvi Lind suoristi käsikirjoituspaperinsa viimeisen kerran ja jätti uutisstudion tunnusmusiikin soidessa.
Hän oli työskennellyt Yleisradiolla lähes 40 vuotta, tehnyt yli 10 000 uutislähetystä ja saavuttanut Suomen luotettavimman miehen tittelin. Jäähyväispuhetta Lind harjoitteli kuukausia, sillä tiesi ettei hetkestä tulisi helppo.
– Olin rokottanut itseäni liikutusta vastaan ja lukenut jäähyväissanoja ääneen moneen kertaan, Lind muistelee.
Viimeisen lähetyksen ja sen ympärillä olleen ”Arvi-hypen” päättyminen oli kuitenkin myös helpotus. Lind ei olisi enää jaksanut uutistoimituksen hektistä työtä, kellon kanssa kilpaan juoksemista ja stressiä.
– Kaikella on aikansa, Lind sanoo tasaisella tutulla äänellään.
Lindin viimeisestä uutislähetyksestä on nyt jo yli 12 vuotta, mutta mielikuva Arvi Lindistä uutisankkurina ei ole hiipunut suomalaisten mielistä. Edelleen Lindiltä kysytään, onko hän se uutisankkuri.
– Juuri eilen nainen kysyi metrossa, olenko uutisankkuri. Vastasin, että olen, mutta lopetin 12 vuotta sitten. Hän hämmästyi ja tokaisi, että olenko tosiaan lopettanut.
– Jonkinlaisen jäljen olen tainnut suomalaisten mieliin jättää.
Se, että ihmiset tunnistavat Lindin ja tulevat kyselemään kuulumisia, ei puheliasta eteläkarjalaista ole koskaan häirinnyt. Lind myös myöntää, että julkisuus on ollut hänelle lempeä.
– Minulla ei ole ollut niitä julkisuuden haittapuolia rasitteena. Ihmiset eivät ole aggressiivisia minua kohtaan. Onhan se äärettömän miellyttävää, että ihmiset muistavat hyvällä.
Sattuman kaupalla toimitukseen
Lind teki koko uransa Yleisradiossa. Nuorelle Lauritsalassa vuonna 1940 syntyneelle Arville ei kuitenkaan ollut lainkaan itsestään selvää suuntautua media-alalle.
Kun Arvi Lind oli lukioikäinen, hän unelmoi lääkärin tai rakennusinsinöörin töistä. Lind oli hyvä äidinkielessä, mutta myös biologiassa.
– Toimittajan työ ei ollut, kuten nykyään sanotaan, seksikästä. Ei siihen ymmärtänyt sillä lailla pyrkiä.
Syksyllä 1962 Lind muutti Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta ja liittyi Wiipurilaiseen osakuntaan. Osakuntalaisilla oli siihen aikaan tapana avustaa silloista Suomen televisiota ja niin myös Lind päätyi Pasilaan.
Muutamia vuosia myöhemmin Lind pääsi uutistoimitukseen tekstittäjäksi, eli kirjoittamaan uutisten lukijoille tekstejä ja sen jälkeen hän eteni kotimaan reportteriksi.
– Se oli vähän sattumankauppaa. Olin kuitenkin alasta kiinnostunut. Jälkeenpäin huomasin, että olin ollut Lauritsalan yläkoulun oppilaskunnan lehden päätoimittajana. Veri veti, mutta varmasti yliopisto-opinnotkin auttoivat, Lind kertoo.
Opiskelijaelämä ja lopulta työt veivät Lindin ja varsinainen opiskelu jäi kokonaan. Lind on edelleen filosofian ylioppilas ja opintojen kesken jääminen on jäänyt häntä vaivaamaan, vaikkei häneltä ole koskaan tutkinnon perään kyseltykään.
– Kun käydään koulua, niin se pitäisi tehdä kunnolla, hän ohjeistaa nuoria.
Rautavaaran kuolema oli saada kyyneliin
Arvi Lindin uraan mahtui monenlaisia uutisia – hän ehti tehdä juttuja nuoruuden kiinnostuksen kohteensa, lääketieteen parissa sekä vierailla myös kriisialueella, Siinain niemimaassa, 70-luvun alussa.
Kaikkein suurin ja historiallisin uutistapahtuma Lindin uralla oli hänen mukaansa Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991. Se oli tapahtumasarja, johon liittyi paljon historiaa mullistavia asioita: Saksa yhdistyi ja entisiä Neuvostoliiton maita itsenäistyi.
Kotimaan reportterina mieleenpainuvimmat työkeikat olivat suomalaisia koskevat suru-uutiset, kuten vuonna 1976 tapahtunut Lapuan patruunatehtaan räjähdys sekä Kuopion Rissalan lento-onnettomuus vuonna 1978.
– Lensin silloin Helsingistä yöllä Kuopioon tekemään ylimääräistä uutislähetystä, Lind muistelee.
Vaikka Lind on kertonut suomalaisille järkyttävistä suru-uutisista useasti, hän ei muista itse liikuttuneensa kesken lähetyksen kuin kerran. Se oli vuonna 1979, kun keihäänheiton olympiavoittaja, laulaja ja näyttelijä Tapio Rautavaara kuoli. Lind tunsi Rautavaaran myös henkilökohtaisesti.
– Hän oli hyvän päivän tuttuni. Minä kirjoitin uutissähkeen ja kulttuuritoimittaja haki siihen perään vanhan kuvanauhan, jossa Rautavaara lauloi Kulkuri ja joutsen -kappaletta. Kun olin uutisen kertonut ja pätkän tätä laulua kuunnellut, niin silloin itse liikuttui ja täytyi nieleskellä ja koota itsensä. Siinä täytyi todella ryhdistäytyä.
Lind on kiitollinen, että hän sai nähdä ja kokea urallaan paljon. Yksi asia jäi kuitenkin tekemättä. Kirjallisuuden ja suomen kielen ystävänä tunnettu Lind olisi halunnut tavata kirjailija Väinö Linnan. Niin lähes tapahtuikin, kun Lind mainitsi ihailemastaan henkilöstä näyttelijä Veikko Sinisalolle.
– Hän sanoi, että järjestää tapaamisen, mutta Linna ehti kuolla ja pian kuoli myös Sinisalo.
– Mutta ei asia ole jäänyt minua vaivaamaan. Emmeköhän kaikki ole aikamme lapsia. Uutistyössä sattuu kohdalle ne ihmiset ja asiat, jotka ovat sattuakseen.
Sosiaalinen media ihmetyttää
Lind seuraa yhä tiiviisti uutisia eri välineistä. Hän allekirjoittaa täysin sen, että mediamaailma on muuttunut.
Kun Lind aloitti toimittajana, uutislähetykseen mahtui vain muutama aihe ja jutut olivat pitkiä. Nykyään tarjonta on muuttunut tilkkutäkkimäiseksi, Lind sanoo.
– Tapahtumien seurantarytmi on ihan toiselta planeetalta. Mutta ei nämä netit ja tällaiset pysty korvaamaan kirjoitettua sanomalehteä, jossa on tarkasti harkitut sanat, ja TV-lähetystä, joka vie katsojat silminnäkijänä tapahtumapaikoille.
Lind ei ole eläkepäivillään innostunut sosiaalisesta mediasta, eikä hän ole mukana missään sosiaalisessa mediassa. Hän pitää sosiaalista mediaa vaarallisenakin alueena.
– Puhun alueesta, jota en tunne, mutta sellainen tunne minulla on, että ihmisille pitäisi opettaa medialukutaitoa. Sosiaalinen media on epäluotettava. Kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä.
Lind on kuitenkin mielissään nykypäivän toimittajista. Hän kehuu erityisesti nuoria, monipuolisia ja luontevia toimittajia. Nuoret ovat muutenkin Lindin elämässä tärkeässä osassa. Lind on nimittäin mukana Yleisradion mediakasvatushankkeessa. Hän tapaa nuoria kouluissa ja osallistuu vierailuille Pasilassa. Tässä roolissa Lind on myös huomannut, etteivät kaikki enää kuuluu siihen laajaan suomalaisjoukkoon, jotka Arvi hänet tuntevat. Nuorille Lind on vieras kasvo.
– Olen sellainen uutisvaari Ylen elävästä arkistosta, Lind nauraa.
Nuoriin hänellä on myös henkilökohtaisempi yhteys – pojan, entisen NHL-jääkiekkoilija Juhan kolme poikaa ja tytär Minnan kolme tytärtä ovat pitäneet Lindin kiireisenä ja ilahduttaneet häntä harrastuksillaan ja koulumenestyksillään.
Urheilu on edelleen lähellä uutislegendan sydäntä. Lind käy yhä pelaamassa jääkiekkoa neljä kertaa viikossa Helsingin jäähallissa. Hän myös kampanjoi evankelis-luterilaisen kirkon Liikkuva seurakunta -hankkeessa, jotta erityisesti vanhemmat ihmiset liikkuisivat.'
– Lenkkeillä en enää pysty tai pelaamaan jalkapalloa, mutta luistelu sujuu hyvin. Tänään olimme MTV:n eläkkeellä olevan ohjelma- ja viihdepäällikön Päiviö Pyysalon kanssa pelaamassa.
Vaihtaisin päiviä pois
Lind on aikaisemminkin sanonut, ettei usko päivääkään en vaihtaisi pois -sanontaan. Ei se pidä paikkaansa, Lind toteaa.
– Ajattele nyt miten paljon ihmiselämässä on huonoja hetkiä, onnettomuuksia ja läheisten sairastumisia.
– On monia asioita, joita ei toivoisi kohdelleen, Lind sanoo vakavoituen.
Hän on kokenut suruista syvimmän, kun perheen esikoispoika Tuomas kuoli vuonna 1972 auto-onnettomuudessa. Arvi Lindin elämän motto liittyykin vaikeuksiin ja niihin suhtautumiseen.
– Tulella kulta koetellaan, ihmismieli vastoinkäymisillä.
Arvi Lind täyttää 75 vuotta maanantaina 21. joulukuuta. Mitään vastaanottoa tai suuria juhlia ei ole tiedossa, vaan merkkipäivää hän viettää kahdestaan vaimonsa Mirjan kanssa. Lind ei muutenkaan ole halunnut tehdä itsestään numeroa, ei silloin kuin hän päätti uransa eikä nytkään.
– Suhtaudun kehuihin ja tituleerauksiin uutismiehenä ja annan niille sen arvon kuin kuuluukin. Mutta koskaan ei pidä ylpistyä.
Juttua korjattu 19.12. klo 8:48. Lindin syntymävuosi korjattu vuodesta 1962 vuoteen 1940.