Missä he ovat nyt: Salkkarit-Miian tie megajulkisuudesta pienyrittäjäksi: Olen opetellut tulemaan toimeen vähällä

Salatut elämät nousi ilmiöksi heti sarjan alettua vuonna 1999. Ensimmäisistä jaksoista saakka huomio keskittyi sarjan nuoriin näyttelijöihin Jasper Pääkköseen (Saku Salin), Pete Lattuun (Kalle Laitela) ja Venla Saartamoon, joka näytteli Kallen siskoa Miiaa.

Kahden vuoden jälkeen Venla Saartamo päätti poistua Salatuista elämistä.

Leimaantuminen saippuasarjaan ärsytti

On elokuinen aamupäivä, kun Venla Saartamo, 33, keittelee kahvia Vallilassa sijaitsevassa Tähtipajat-hyvänolonkeskuksessa. Venlalla on Tähtipajoilla hoitohuone, jossa hän antaa rentouttavia äänimaljahierontoja asiakkailleen.

Huoneistossa on myös suurempi tila, jossa hän ohjaa joogaa.

– Löysin joogan ensimmäisen kerran ollessani raskaana vuonna 2007. Silloin siitä tuli tapani rauhoittua ja saada hetki aikaa itselleni. Äänimaljat tulivat elämääni vuonna 2012, Venla muistelee.

Ennen joogaan ja äänimaljahierontoihin tutustumista Venla ehti elää erilaisia elämänvaiheita. Hän tuli räjähdysmäisesti julkisuuteen 2000-luvun vaihteessa, kun Salatut elämät nousi pinnalle hätkähdyttävillä tapahtumillaan.

Nuori näyttelijätär päätti kuitenkin lopettaa sarjassa ja lähteä tutustumaan maailmaan.

– Olin pieni Ronja Ryövärintytär, joka halusi päästä lentoon, Venla naurahtaa kahvikupin äärellä.

– Oli kauhea nälkä päästä matkustelemaan ympäriinsä ja nimenomaan itsekseen. Halusin vain mennä etsimään kokemuksia ja elämää, oppimaan espanjan kieltä ja nauttimaan siitä, että olin 20-vuotias. Silloin se nuoruus kannattaa elää.

Suurin syy ulkomaille, pääasiassa Keski-Amerikkaan lähtemiseen ja Salatuista elämistä poistumiseen oli julkisuus.

– Sain tarpeekseni sen tyyppisestä julkisuudesta, joka sarjaa seurasi. Lähdin karkuun sitä kuvaa, joka siitä tuli. 

Venla arvelee, että hän saattoi tehdä asiasta suuremman omissa ajatuksissaan kuin se todellisuudessa oli. Saippuasarjan näyttelijäksi leimaantuminen nuorella iällä ei silti tuntunut hyvältä.

– Tuntui, että piti saada itse ensin elää, hän sanoo.

– Myöhemmin olen osannut jo naureskella menneisyydelle ja muistelen niitä aikoja kaikella lämmöllä. Nykyisin juttelen mielelläni aiheesta, jos joku tulee kysymään, olenko näytellyt Miiaa. Onhan se imartelevaa, jos näytän vieläkin 18-vuotiaalta, Venla nauraa.

Kahden vuoden ajalta Suomen suosituimmassa päivittäissarjassa ehti kertyä lukuisia hyviä muistoja, joista päällimmäisinä mielessä ovat mukavat työkaverit.

– Työyhteisö oli hyvä. Mielestäni meillä oli hyvä fiilis ja diggasin siitä. Vaikka välillä päivät olivat pitkiä ja puuduttavia, oli aina kiva mennä töihin, koska meininki oli niin hyvä, Venla muistelee.

Hyvästä työyhteisöstä huolimatta Venla ei ole juuri yhteydessä Salkkarit-kollegoihinsa.

– Yksi hyvä ystävä on jäänyt niiltä ajoilta: Siljaa näytellyt Jonna Keskinen. Hänen kanssaan olen vieläkin yhteydessä.

Venlan näyttelemä Miia Laitela poistui sarjasta vuonna 2001 kuoltuaan aivokasvaimeen. Mutta kuten saippuasarjoissa yleensä, mikään ei ole mahdotonta. Ei edes kuolleista nouseminen.

Voisiko paluu sarjaan olla mahdollinen?

– Olen oppinut, että sanon totaalisen "ein" yhä harvempiin asioihin, sillä mielestäni on mielenkiintoisempaa jättää asioille mahdollisuus.

”Elän taloudellisen tilanteeni mukaan”

Irtiotot ulkomaille tv-julkisuuden jälkeen olivat muutamien kuukauden mittaisia, mutta myöhemmin Venla asui Costa Ricassa vajaan vuoden verran.

Yhdellä reissuista Venla rakastui costaricalaiseen mieheen, jonka kanssa hän meni naimisiin, muutti takaisin Suomeen ja sai kaksi poikaa vuosina 2007 ja 2009.

Avioliitto päättyi lopulta eroon, mutta välit ex-mieheen ovat Venlan mukaan hyvät.

Neljän vuoden äitiysloman jälkeen entinen Salkkarit-tähti teki pätkätöitä, kunnes perusti oman yrityksen noin vuosi sitten.

– Asiakkaita on riittänyt ihan hyvin, mutta voisihan niitä olla enemmänkin. Olen ollut todella kiitollinen asiakkaista ja siitä, että ihmiset ovat olleet kiinnostuneita.

Tuoreen yrittäjän taloudellinen tilanne on vaihteleva. Saartamo on kuitenkin tyytyväinen uskallettuaan perustaa yrityksen ja saadessaan välittää hyvää oloa ihmisille työnsä kautta.

– Elän sen mukaan, mikä taloudellinen tilanteeni on. On mielenkiintoista huomata, miten pienellä ihminen tulee toimeen. Vaikka on kaksi lasta ruokittavana, niin kaikki on ihan hyvin, hän hymyilee.

Venlan äiti, näyttelijänä ja laulajana tunnettu Eija Ahvo työskentelee samassa työyhteisössä mentorina ja äänityöskentelyn parissa. Venla kertookin löytäneen äänimaljahoidot äitinsä kautta.

– Pidimme juuri äitini kanssa ensimmäisen yhteisen Voimalaulu-workshopimme Levillä. Äitini hoiti laulupuolen, ja minä vedin kehoa avaavia hengitysharjoituksia.

”Näytteleminen tuli elämään vahingossa”

Vuodet Salatuissa elämissä toivat arvokasta kokemusta näyttelijäntyöstä, mutta siltikään valkokankaat tai teatterilavat eivät siinnä Venlan unelmissa.

– En ole koskaan panostanut näyttelemiseen, vaan se tuli jollain tavalla vahingossa. En ole ikinä ajatellut pyrkiväni teatterikouluun, Venla kertoo.

Suunnitelmissa onkin oman musiikin tekeminen, johon hän aikoo kanavoida luovuutensa seuraavaksi. Parhaillaan Venla hahmottelee kokonaisen albumin julkaisemista.

– Musiikki on aina ollut elämässäni läsnä. Tällä hetkellä olen iloinen siitä, että kirjoittava, luova puoleni on lähtenyt viimeisen kahden vuoden aikana taas liikkeelle.

Levytyssuunnitelmat ja yhteistyökuviot ovat Venlan mukaan siinä vaiheessa, ettei niistä voi vielä puhua julkisesti.

– Nyt en uskalla sanoa mitään, mutta fiilis on tosi hyvä tämän suhteen. Jos saan sen kasattua, siitä tulee varmasti näköiseni. Annan aina musiikin viedä.

Luovien prosessien vastapainona toimii perhe-elämä. Venlan jalat pysyvät maassa kahden vilkkaan pojan ansiosta.

– Äitiyden myötä olen halunnut ottaa vastuuta, joka ei kaksikymppisenä kiinnostanut. Äitiys on haastava seikkailu, koska se yhdistää aikuisen ja lapsen maailman.

– Haastetta, kauneutta, vihaa, rakkautta – kaikkea sitä! Onhan se arki välillä aikamoista rumbaa, koska poikani ovat megavilkkaita. Eihän se aina helppoa ole.

Venla uskoo kasvatuksessaan perusasioihin: katsekontaktiin, halaamiseen ja asioista puhumiseen.

– Maalaisjärjen käyttö on tärkeää, sillä en kestä yhtään turhaa hössötystä. Välillä mietin, että analysoinko arjessa tapahtuvia kommelluksia ja riitoja liikaa. Sen suhteen voisin vähän relata.

– Yritän uskoa siihen, että sitä tekee parhaansa. Epäuskon hetkillä uskon, että loppujen lopuksi sieltä tulee juuri se kokemus, joka on tarkoitettu minun lapselleni. Että tämä vaeltava sielu on päättänyt tulla juuri minun opastettavakseni. Uskon sellaiseen kohtaloon, että kaikki on jollain tavalla määritelty meille.