Missä he ovat nyt: Kummelin synnystä 25 vuotta, Olli Keskinen jätti ryhmän suosion huipulla – "Se oli oikea ratkaisu"

Monet muistavat Eero Kakon, sketsisarja Kummelin juontajan. Eero Kakko nähtiin legendaarisessa ohjelmassa myös monien sketsien, kuten Ympäristöruudun ja Sporttivartin haastattelijana.

Eero Kakkoa esittänyt Olli Keskinen on jäänyt suomalaisten mieleen myös vuoden 1995 jääkiekon MM-kisojen tv-lähetysten studioisäntänä. Tuona vuonna Suomi voitti ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanmestaruuden.

Tänä vuonna Olli Keskinen täyttää 50 vuotta. Hän asuu Helsingissä ja on kolmen pojan ylpeä isä. MTV.fi tapasi Keskisen tämän konsulttifirman toimistossa, jonka seinällä komeilee Kummelien kultalevy. 

Kaikki alkoi hääkuvauksista

Muistellaan ensin hieman vanhoja. Keskisen ura media-alalla alkoi ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

– Elettiin 1980-luvun loppua. Kävin armeijan, ostin videokameran ja perustin firman. Olen yrittäjä. Olen aina ollut yrittäjä. Se on minun juttuni, Keskinen toteaa.

– Laitoin pienen ilmoituksen Aamulehteen, että videokuvaan häitä ja ristiäisiä ja muita perhetapahtumia. Aloin heti saada tilauksia. Olin silloin noin 20-vuotias.

– Opin nopeasti, että häät ovat hyvin kaavamaisia. Opin kuvaamaan niin, että syntyi valmista, editoitua tavaraa kerralla. Pystyin antamaan asiakkaalle 45 minuuttia pitkän videon editoimatta erikseen, Keskinen muistelee. 

Keskinen teki hääkuvauksia reilun vuoden ajan. Siinä vaiheessa hän ei vielä ajatellut siirtyvänsä kameran etupuolelle.

– Olen aina tehnyt enemmän hommia siellä kameran toisella puolella. En ole ikinä kokenut itseäni esiintyjäksi, enkä varsinkaan näyttelijäksi.

"Joutui vähän näyttelemäänkin"

Kummelissa Olli Keskinen joutui kuitenkin myös kameran eteen.

– Kun teimme kaiken pienellä porukalla, niin joutui vähän näyttelemäänkin. Silvennoisen Hessun (Heikki) ja Kahilaisen Timon kanssa kuvasimme sillä minun kameralla viisi tai kuusi sketsiä.

– Ensin niitä näytettiin kaveripiirissä kavereille. Ihan huviksemme vain kuvasimme tällaisia kotivideoita. Yksi kasetti lähti Namibiaan, kaverini oli siellä YK-joukoissa. Siellä oli meidän sketsiemme ensimmäinen yleisö. Saimme sieltä palautetta, että nämähän ovat hemmetin hyviä ja hauskoja.

Palautteen seurauksena porukka otti yhteyttä Ylellä työskennelleeseen tuottaja-ohjaaja Matti Grönbergiin.

– Kutsuimme hänet minun kotiini käymään. Matti tuli kylään, näytimme hänelle ne kotivideot ja sitten Matti sanoi, että kyllä näissä taitaa nyt jotain olla, Keskinen muistelee.

– Seuraava steppi oli palaveri Ylellä. Siellä oli viihdepäällikkö Veikko Koski paikalla, joka hihitteli ja sanoi, että kyllä pojat, perhana, tulkaa viikon päästä uusintapalaveriin.

Asiat etenivät nopeasti.

– Elimme alkuvuotta 1991. Menimme seuraavaan palaveriin ja "Veksi" sanoi, että kesällä olisi kolmelle jaksolle tilaa ohjelmistossa ja teki meille tarjouksen. Me teimme vastatarjouksen ja siitä syntyi sopimus. Siitä alkoi Kummelin tarina.

"Koulujen pihoilla toisteltiin meidän juttuja"

Kummelin suosio ei alkanut kuitenkaan heti.

– Jotkut opiskelijat olivat vähän hihitelleet ja vähän tuli jotain palautettakin, mutta eihän siitä silloin vielä mitään isoa juttua tullut.

Keskinen kertoo, että ensimmäisen kolmen jakson jälkeen meni pitkään, ennen kuin kuvauksia päästiin jatkamaan. 

– Suomi eli kovassa lamassa. Rahaa ei ollut Ylelläkään. Siinä oli monenlaisia syitä, Keskinen muistelee.

Kummelia ei otettu Ylellä täysin varauksetta vastaan.

– Oli sellainen ilmapiiri, että ehkä tämä oli tässä. Mutta me olimme sitkeitä. Meille ne kolme ensimmäistä jaksoa olivat rohkaisevia. Vuoden verran odottelimme jatkosopimusta ja sitten saimme sen. Sopimus tehtiin kuudesta osasta ja lisäksi tehtiin kuuden lisäosan optio.

Joulukuussa 1992 lähtien televisiossa nähtiin 12 uutta Kummeli-jaksoa.

– Emme me silloin suosiota ajatelleet. Lähipiiri tykkäsi ja itse ajattelimme, että on näissä jotakin. Ajattelimme, että ehkä tämä on ihan hyvä sauma markkinoilla. Peteliuksen porukka oli jo tehnyt paljon kaikkea. Oli hyvä hetki iskeä.

Taiteilija Martti Hakonen oli Olli Keskisen ikimuistoisimpia hahmoja.

– Syksyllä 1993 huomasin ensimmäisen kerran, että koulujen pihoilla toisteltiin näitä juttuja. Ihmiset tunnistivat minut kaduilla ja tuli tunne, että nyt tämä saattaa lyödä läpi.

Legendaarissa musavisassa Keskisen roolina oli juontaa.

Eräänlaista heittäytymistä vaati myös rooli sketsissä Erotix-ohjelman Jamo-juontajana.

"Koomikkona olen rajallinen"

Vuosi 1994 oli Kummelin läpimurtovuosi, mutta vuonna 1995 Keskinen halusi elämäänsä jo jotakin muuta.

– Se oli jo sitten hullunmyllyä. Oli kesäkiertue ja live-keikkoja. Siinä tajusi, että juttumme osui varsinkin nuoriin ja opiskelijoihin. Joka paikka oli loppuunmyyty, porukka huuteli sloganeja.

– Vuonna 1995 halusin muuta. Minua oli pitkään kiinnostanut urheilu ja televisio. Ylellä tutustuin niihin urheilun tekijöihin, ihan jossain lounaalla Tampereen Tohlopin ruokalassa. Se alkoi kiinnostamaan minua aika paljon.

Loppuvuodesta 1994 Kummeli-ryhmässä pohdittiin, että mitä seuraavaksi.

– Olimme tehneet jo kolmisenkymmentä niitä sketsijaksoja pienellä porukalla ja aika intensiivisesti. Sitten ajatus Kummeli-elokuvasta alkoi nousta. Minä vierastin sitä.

– En osannut kuvitella itseäni tekemässä elokuvaa. En löytänyt luontaista paikkaani sieltä. Ehkä siinä huomaa sen, että näyttelijänä ja koomikkona olen rajallinen. Minulla on muutama hahmo omasta elämästäni, jotka osaan vetää todella hyvin.

Keskinen on sitä mieltä, että jos päätyy valkokankaalle, niin sitten pitäisi olla jo näyttelijä.

– Siellä on eri vaatimukset. Ja koko elokuvatuotanto tuntuu minun kroppaani melko raskaalta.

"Tajusin itse lähteä menemään"

Ryhmä oli paiskinut paljon töitä ja saavuttanut suuren suosion. Nyt suunnitteilla oli elokuva, joka poikkesi tyystin kaikesta aiemmasta tekemisestä. Samaan aikaan urheilu veti Olli Keskistä puoleensa.

– Jälkeenpäin ajateltuna se oli tärkeää, että palaset hajosivat ja tuuletettiin koko kuviota, Keskinen pohtii. 

– Lähtöni siinä tilanteessa oli oikein hyvä. Oli hyvä, että sellainen kaveri lähti, jota kiinnosti jokin muukin ja että Heikki Vihinen tuli sen jälkeen mukaan. Porukka saatiin organisoitua uudestaan. 

– Se oli minusta todella hyvä, koska tänä päivänähän minä en ole poissa siitä, vaan olen ihan Kummeli-ryhmän jäsen. En ole mikään ex-Kummeli.

Vaikka Keskinen uskoi tehneensä oikean ratkaisun, Kummelista lähteminen ei ollut miehelle helppoa.

– Se oli oikea ratkaisu, koska se teki kaikille hyvää. Ei se helppoa ollut, kun oli ollut niin alusta asti tekemässä sitä.

– Timo ja Hessu näkivät, että nyt tulee tämmöinen. Bändeissähän tällaista tapahtuu. Jonkun kuuluu lähteä ja sitten se lähtee. Jos se ei tajua itse lähteä, niin se heitetään menemään. Tässä tapauksessa tajusin itse lähteä menemään.

Vuosien varrella Keskinen on vieraillut Kummeli-tuotannoissa.

– Olemme hyvissä väleissä ja sama vanha aaltopituus on olemassa. 

Sketsiviihteestä studioisännäksi

Olli Keskinen nähtiin urheilupuolella studioisäntänä televisiossa ensimmäisen kerran vuonna 1994. Tapahtumana oli Helsingissä järjestetyt yleisurheilun EM-kisat.

– Urheilupuolelta kysyttiin 1994 studioon tekemään EM-kisoja. Se oli mielestäni mielenkiintoista, koska Yle oli selvästi todella uudistushaluinen siihen aikaan. 

Jääkiekko ei ollut tuolloin ykköslaji Suomessa.

– Suomen jääkiekkotuote tuohon aikaan oli sellainen, että tuli Saku Koivu ja Curt Lindström, jotka kaikki suomalaiset nyt tietävät ja tuntevat. Mutta silloin yleisurheilu, mäkihyppy ja hiihto olivat ykköslajeja ennen jääkiekkoa.

– Ei silloin ollut kaljatelttoja, joissa katsellaan kisoja. Eivät jääkiekon MM-kisat olleet mikään juttu.

"Sakke oli professori ja minä maallikko-urpo"

Olli Keskinen kiittelee kiekkopomo Kalervo Kummolan panosta jääkiekon tuomisesta koko kansan riemuksi.

– Nyt on ollut kaikkia juhlatilaisuuksia, joissa Kalervo Kummolaa kiitetään. Ja mielestäni Kummolaa on syytä kiittääkin. Hän on määrätietoisella työllä tehnyt Suomen jääkiekkomaajoukkueesta sellaisen tuotteen, että huippuammattilaiset, eli miljonäärit, viitsivät tulla joka kevät pelaamaan.

– Siinä oli monta tekijää. Yle satsasi todella paljon. Tuotiin mukaan musiikkia ja vauhtia. Kävi vielä kauhea säkä, että Suomi voitti maailmanmestaruuden.

Jääkiekkolähetyksiä uudistettiin tuolloin monella tavalla.

– Tehtiin Leijona-uutiset, seurattiin pelaajia, kysyttiin, että mitä söitte aamupalalla. Se oli uutta silloin. Ja Tom Jones huusi siellä taustalla, tehtiin musiikkivideoita ja videoita pelitapahtumista.

– Oli hienoa olla mukana ja katsella, kun ammattilaiset tekevät. Olin siinä työryhmässä mukana ideoimassa. Sakari "Sakke" Pietilä oli kanssani studiossa, saatiin kivaa pilkettä silmäkulmaan siitä. Sakke oli professori ja minä olin maallikko-urpo. Sitä hommaa oli erittäin hienoa saada tehdä.

"Lama jäi ja Suomi lähti nousuun"

Presidentti Martti Ahtisaarta myöten ihmiset ovat sanoneet, että Suomen voittama jääkiekon maailmanmestaruus oli se hetki, jolloin Suomi jätti laman taakseen ja lähti nousuun.

– Se oli käännekohta, kansallinen tapahtuma. Ja se kertoo televisionkin voimasta, Keskinen toteaa.

Keskinen teki myös muutamia visailuohjelmia. Vuosituhannen vaihduttua hän palasi Kummeli-maailmaan.

– Vuosina 2000–2001 teimme Silvennoisen Heikin kanssa Mankeli-nimisen sketsisarjan Ylelle. Kaksikymmentä jaksoa ja kaksi tuotantokautta.

– Siinä olin molemmilla puolin kameraa. Mukana oli myös vierailevia näyttelijöitä, mutta ideoimme ja toteutimme sen Hessun kanssa.

Keskinen kokee, että hänen ja Silvennoisen välinen luomisvoima on vertaansa vailla.

– Hessun kanssa ihan alun alkaen saatiin idea myös Kummelista. Kahilainen tuli varhaisessa vaiheessa kyllä mukaan. Mutta minulla ja Hessulla on aina ollut sellainen tietty yhteys välillämme.

Kummelin varjossa

Olli Keskisellä ja Heikki Silvennoisella on oma tapansa tehdä töitä. Tätä tapaa kaksikko halusi toteuttaa Mankelissa.

– Siinä mä näyttelin vähän enemmän. Se oli ihan hyvä, mutta sitä riitti se 20 jaksoa.

– Mankelissa oli Kummelin varjo. Yleisökin vertasi sitä Kummeliin. Ja kun nimikin oli Mankeli, niin olihan siinä se kysymys, että onko tämä nyt kuitenkin Kummeli. Että vähän samaa, mutta jotain uutta.

Keskisen mielestä Mankelikin voi tehdä joskus vielä paluun.

– Olen miettinyt paljon, että palaisinko sketsisarjan pariin. Se on käynyt mielessä monta kertaa. Nimenomaan televisio ja sketsit. Ei se ole lainkaan poissuljettua.

– Olen tehnyt viime aikoinakin yrityksille mainoksia ja tietoiskuja esimerkiksi työturvallisuudesta Kummeli-jätkien kanssa. Yritysten sisäiseen viestintään, ei telkkariin. Ne ovat hauskoja töitä.

Pois televisiosta

Vuonna 2001 päättyneen Mankelin jälkeen Olli Keskinen halusi pois suomalaisesta tv-bisneksestä.

– Se on niin pieni se kuvio. Olin tehnyt jo aika lailla kaiken. Oli tehty sketsiä, komediaa, urheilua, juontamista. Olin saanut jo tehdä ne asiat, mitä osaan tehdä ja halusin tehdä. Halusin jotain uutta ja jotain muuta. Minua kiinnosti todella paljon astua liike-elämään ja tutustua siihen. Muuttaa Tampereelta Helsinkiin ja päästä eteenpäin elämässäni.

Sitten kuvioihin astui Jari Sarasvuon firma Trainers' House.

– Soitin sinne, että onko teillä hommia. Tiesin ja tunsin Sarasvuota vähän ennalta ja ajattelin, että tuolla on tuota yritysvalmennusta ja konsultointia, mutta samalla raamit ovat boheemit ja sen verran taiteelliset, että siellä voi varmaan tehdä monenlaista. Ettei se ole vain ahdas konsulttitalo.

– Soitin ja juteltiin. Aloitin Trainers' Housessa vuonna 2003. Olin talossa 10 vuotta. Se on yllättävän pitkä aika. Ilmeisesti siinä iässä vuodet alkavat vilistä silmissä. Olin 35-vuotias kun aloitin ja 45-vuotias kun lopetin. Se ajanjakso vain humahti.

Keskinen oli titteliltään valmennuskonsultti.

– Myytiin ja tehtiin yritysvalmennusta projekteina. Autettiin yrityksiä menestymään ja menestyttiin itse. Se oli mahtavaa aikaa.

Vuosi 2008 oli taitekohta

Vuonna 2008 Suomi joutui jälleen vaikean taloustilanteen kurimukseen.

– Itse hahmotan sen niin, että viisi vuotta me nousimme ja viisi vuotta oli vaikeaa aikaa. Vuosi 2008 oli taitekohta, Olli Keskinen sanoo.

Keskisestä alkoi tuntua siltä, että vuodet painoivat jaloissa.

– Seitsemän-kahdeksan vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä, että täytyy keksiä jotain uutta ja uudistua. Ensin yritin etsiä Trainer’s Housen sisällä jotain uutta, mutta en oikein löytänyt ja tulokset alkoivat huonontua.

– Kävi niin kuin ehtoopuolen jääkiekkoilijalle. Kun tulokset alkavat hiipua, niin molemmat alkavat olla sitä mieltä, että varmaan kannattaisi tehdä jotain muuta. Mielestäni siinä kävi vähän niin.

Olli Keskisen mielestä on hyvä, että niin kävi. Hän lähti Trainers' Housesta vuonna 2013. Samana vuonna Keskinen perusti oman konsulttiyrityksensä, Kauppahuone Bow'n.

– Huolella ja rauhassa olen tehnyt tätä firmaa. Koetan ajatella koko ajan, että tämä, mitä teen, olisi kestävää, varmempaa ja laadukkaampaa. 

"Kummeli voisi taas tehdä jotain"

Olli Keskinen tekee edelleen myös sketsimäisiä videoita.

– Olen pitkien sitoumusten ihminen. Siitä hyvänä osoituksena on, että Kummeli-porukassa meillä on sellainen tunnelma, että voitaisiin taas tehdä jotain. Siitä on 25 vuotta, kun aloitimme.

Jääkiekkoa ja tennistä harrastavalla Keskisellä on kolme poikaa, joista kaksi on aikuisia ja yksi 15-vuotias.

– Kokkaaminen on todella kivaa, sitä tykkään tehdä. Ja tykkään leipoa. Olen suvun kakuntekijä. Porkkanakakku ja sacherkakku ovat kaksi kärkituotettani.

Tampereelta kotoisin oleva Keskinen on asettunut mukavasti Helsinkiin. 

– Asun Helsingissä. Käyn Tampereella silloin tällöin, siskot ja äiti asuvat siellä. En voi kuitenkaan kuvitella, että muuttaisin sinne. Kaikki tekeminen on niin selvästi täällä Helsingissä. Mutta Tampereella on kiva käydä.

Mikä on Olli Keskisen mielestä helsinkiläisten ja tamperelaisten suurin ero?

– Helsinkiläiset ovat toivottoman tosikoita. Tamperelaisilta löytyy huumorintajua ja leppoisuutta. Helsinkiläiset tosin ovat älykkäämpiä ja tyylikkäämpiä.

Nykyajan mediamuodot saavat Olli Keskisen mietteliääksi.

– Jakelu mietityttää. Maailma on muuttunut. Missä muodossa uudet sketsijaksot tulisivat ulos? Kummeli Periscopessa? Netflix, Elisa Viihde... Mitä kaikkia näitä on. Tai jos olisikin joku oma, internet tarjoaa mahdollisuuksia. Ollaan porukalla vähän juteltu, että mitä se voisi olla, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt.

– Sketsejä on kiva tehdä. Me ollaan älykkäitä ja hauskoja ihmisiä.