Lapsuuden joulut kuuluvat usein kultaisiin muistoihin, joita ajatellessa hymy nousee väkisinkin huulille. Tarja Vanhatalon lapsuuden juhlapyhiä varjosti isän alkoholismi ja väkivaltaisuus.
– Ensimmäinen joulumuistoni on ajalta, jolloin olin 8-vuotias, Keski-Suomessa asuva Tarja Vanhatalo kertoo.
– Äitimme teki kolmivuorotyötä VR:n siivoojana ja oli kaikki mahdolliset juhlapyhät töissä, kenties välttääkseen riidat ja väkivallan.
Vanhatalo muistaa, kuinka äidin lähdettyä töihin isä avasi omat joululahjansa. Paketeista ilmestyi suuria määriä alkoholia.
– Me lapset emme edes osanneet odottaa lahjoja. Olimme totuttautuneet siihen, että isä oli ostanut vain itselleen lahjoja.
Kun pullot oli saatu tyhjäksi, alkoi riitely ja uhkailu. Vanhatalon mukaan isä oli aggressiivinen selvänäkin, mutta alkoholin vaikutuksen alaisena käytös muuttui holtittomaksi. Vanhimpana lapsena Vanhatalo oli kuitenkin osannut ennakoida tulevan ja järjestänyt olosuhteet mahdollisimman turvallisiksi häntä ja neljää nuorempaa sisarusta varten.
– Olin vienyt kellariin peittoja ja kynttilöitä. Pakenimme sinne isän raivonpuuskia, sillä hän ei isona miehenä mahtunut kellarin luukusta sisään, Vanhatalo muistelee.
– Siellä sitten istuimme ja vietimme joulua keskenämme. Takaisin kotiin menimme vasta sitten kun isä oli varmasti jo nukahtanut.
Töistä myöhemmin tulleelle äidille ei kerrottu, että perheen isä oli uhannut lapsiaan kirveellä.
Isä aiheutti keskenmenon
Vanhatalon perheeseen kuului seitsemän henkeä, joten jokapäiväisen leivän hankkiminen oli suuri rahareikä. Tämän takia lapset ymmärsivät, minkä takia äiti oli niin paljon poissa kotoa. Vanhatalo arvelee, että hänellä saattaisi olla enemmänkin sisaruksia, mikäli äidin ja isän suhde olisi ollut rakastava ja hellä.
