Miksei hätään joutunutta auteta? Sivustakatsojaefekti selittää

– Silloin, kun ihmiset luulivat olevansa isossa joukossa, he eivät tehneet mitään – leyhyttelivät vain savua naamaltansa. Silloin, kun he luulivat olevansa kaksistaan, he rupesivat ottamaan selvää, mistä savu tulee.

Noussut kynnys puuttumiseen näkyi hyvin myös kokeessa, jossa kokeenjohtajan apuri ”varasti” sekatavarakaupasta kaljatölkkejä omistajan mentyä sovitusti takahuoneeseen.

– Kun kokeeseen tahtomattaan joutuneet olivat kaksistaan varkaan kanssa, he ilmoittivat omistajalle hyvin todennäköisesti, että hei, sinulta vietiin kaljaa. Mutta jos siellä oli viisi muuta ihmistä, niin hyvin harva ilmoitti.

Sivustakatsojaefektiä on selitetty muun muassa vastuun hajautumisella.Colourbox.com

Oletetaan, että joku kohta menee

Myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu useampia sivustakatsojaefektin aikaan saavia mekanismeja.

– Alkuperäinen selitys oli, että kun paikalla on monta ihmistä, vastuu hajaantuu. Jokainen voi ajatella, että ei tämä minulle kuulu, jonkun toisen pitäisi mennä siihen, Helkama sanoo.

– Toinen tekijä on ihmisten arviointiarkuus. He pelkäävät joutuvansa vähän naurunalaisiksi, jos hössöttävät puuttumaan asiaan, kun muut eivät puutu.

Kolmantena esille on tuotu joukkoharha.

– Kaikki kuvittelevat, että toiset ymmärtävät tilanteen paremmin kuin itse, Helkama selittää.

Arviointiarkuus ja joukkoharha näkyvät arkisemminkin vaikka koululuokassa. Kun oppilaille jaetaan paperilla epäselvät ohjeet johonkin tehtävään, kukaan ei kysy tarkennusta, koska jokainen olettaa olevansa yksin ymmärtämättömyytensä kanssa.

– Ihan toinen selitysmalli lähtee siitä, että ihmiset laskevat niitä hyötyjä ja kustannuksia, joita tilanteeseen puuttumisessa on – että menee aikaa ja vaivaa.

Psykologian tohtori, kriisi- ja traumapsykoterapeutti Eija Palosaari lisää tilanteen pakoilemisen selittyvän monesti ensiaputaitojen puutteella.

– Oletetaan, että kyllä tässä porukassa varmaan on joku hoitaja tai lääkäri, joka kohta menee ja hoitaa asian. Kukaan ei tee mitään, vaan ihmiset hakevat toisiltaan vihjeitä siitä, miten pitää toimia ja olisiko joku toinen valmiimpi toimimaan, Palosaari toteaa.

– Nykyään ihmiset myös tietävät, että väkivallan tekijä voi olla huumeissa ja arvaamaton tai persoonallisuudeltaan häiriintynyt. Eli jos menee auttamaan, itselle voi käydä huonosti. Jälkikäteen vakaviin tilanteisiin joutuneet kertovat, että mielessä välähti oma perhe ja lapset ja miten he pärjäävät, jos itselle käy huonosti. Se saattaa ratkaista sen, ettei menekään auttamaan, Palosaari jatkaa.

Lisäksi ihmisellä on vaistomainen kyky suojata omaa mieltä katkaisemalla yhteydet tunteisiinsa silloin, kun kohdataan jotakin ylivoimaista tai sietämätöntä.

– Väliaikainen välinpitämättömyys mahdollistaa jäämisen sivustakatsojaksi. Vaikeat asiat selitetään niin, että ristiriita sen välillä, mitä näkee ja mitä maailmasta uskoo, ei muodostu sietämättömäksi.

Palosaari kertoo julkisuudessa olleen tosiesimerkin Suomesta.

Tapanilan asema, jossa maaliskuussa 2015 raiskatuksi joutunut nuori nainen poistui junasta.Lehtikuva

– Henkilö näki, että vakava henkirikos oli tapahtumassa tai sillä uhattiin. Hän tiesi sekä tekijän että uhrin, eikä ollut mitenkään oletettavaa, että kumpikaan heistä joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Niinpä hän ajatteli, että tuossa on varmaan menossa jokin harjoitus eikä puuttunut tilanteeseen.

– Henkilö teki oletuksen psyykkisten lainalaisuuksien pohjalta säilyttääkseen oman eheydentunteensa. Jotta sen voi tehdä ikään kuin loogisesti, jostain tulee selitys, joka jälkeenpäin ei mene ihmisellä läpi, mutta siinä tilanteessa menee.

Auttamishalu on mielessä suurempi kuin todellisuudessa

Sivustakatsojaefektistä voi vetää päätelmän, että hätään joutuva on oikeastaan paremmassa turvassa pienessä kuin isossa porukassa. Tätä tukee myös arkikokemus.

– Jos vaikka näkee autosta jonkun hätään joutuneen yksinäisellä metsäautotiellä, niin menee paljon todennäköisemmin katsomaan, mikä on hätänä kuin jos olisi moottoritiellä, jossa on liikkeellä kymmeniä ja satoja autoja. Silloin ihmiset eivät kovin helposti pysähdy, Helkama toteaa.

Mieltävätkö ihmiset itsensä auttavaisemmiksi kuin ovatkaan?

– Kyllä minä luulen niin. On todettu kokeellisesti aika tarkkaan, että me aliarvioimme tilanteen vaikutuksen omaan käyttäytymiseemme. Kuvittelemme, että sisäinen auttamishalu vaikuttaa tilanteessa kuin tilanteessa, mutta ei se ihan niin ole.

Helkama sanoo, että jos sivustakatsojaefektin tiedostaa, omaa käytöstään voi muuttaa.

– Ainakin itse olen päättänyt, että en anna sen vaikuttaa. Olen mennyt kaikenlaisiin tilanteisiin, vaikka ihmiset ovat ehkä joskus katsoneet vähän pitkään.