Suomen maajoukkue kokoontui majapaikalleen alkuviikolla saaden jalkeille pitkästä aikaa lähes parhaan mahdollisen kokoonpanon. Nyt kun tilanne on näin harvinainen, niin ironisesti osalla pelituntuma on puutteellinen tai vähäinen.
Mika Väyrynen, Toni Kallio, Mikael Forssell, Jari Litmanen ja Shefki Kuqi eivät ole seurajoukkueissaan pelanneet ainakaan liikaa eikä Litmasella ole tällä hetkellä edes seuraa. Teemu Tainio oli Martin Jolin aikana Tottenhamin todellinen vakiomies joka kaivettiin aloitukseen heti kun mahdollista. Juande Ramosin aikana Tainion peliminuutit ovat vielä olleet pienemmät mutta turhan hätäisiä johtopäätöksiä ei kannata tehdä.
Kuinka vähäinen peliaika vaikuttaa, jää jälleen nähtäväksi. Viimeksi kirjoitin samaan aiheeseen liipaten ennen Belgia-peliä. Silloin puhuttiin Mika Väyrysen pelaamisen riskeistä ja onko niitä olemassa? Belgiaa vastaan kyseessä oli yksittäinen ottelu, nyt edessä on kaksi peliä lyhyen ajan sisään. Onni onnettomuudessa on saada ensin vastaan Azerbaidzhan, joka kaikella kunnioituksella lienee kahdesta maasta helpompi vastustaja. Roy Hodgson ei ole ihailtavasti usein mediassa itkenyt puuttuvien pelaajien perään vaan on mielestäni hyvin sisäistänyt ajatuksen, että mennään niillä miehillä jotka käytettävissä ovat.
Neljä peräkkäistä peliä ilman tehtyä maalia tarkoittaa sitä, että lauantaina Azerbaidzhanin verkko heiluu. Verkkoja heiluttelemaan on kutsuttu Forssell ja Litmanen. Hyökkäyspäässä vastuun ottavat Johansson aivan piikissä ja Forssell alempana. Hänellä on kykyä pitää palloa ja tehdä peliä tuolta paikalta. Miklu on varmasti valmis puolustamaan ja nähtäväksi jää uskooko Hodgson tähän? Herran ajatukset tietäen Losan paikalla pelaavan pelaajan on osallistuttava hurjasti puolustustyöhön. Vaihtoon jää Litmasen ja Kuqin kaltaisia mustia hevosia ja kääntämättömiä kortteja. Kuqi on erityyppinen pelaaja joita jokainen joukkue tarvitsee, minä tiedän sen hyvin.
Sanovat jätkät mitä tahansa, niin tappio Bakussa kaivertaa yhä mieltä ja pahasti. Pistekin sieltä ja kaikki olisi nyt omissa käsissä... Uskon tällä latauksella olevan positiivinen vaikutus otteluun. Kun katselee lohkon tilannetta niin kaikki on edelleen auki. Puola varmistaisi kisapaikan jos se voittaa Belgian kotonaan lauantaina. Ratkaisevan voiton ottaminen ei ole ikinä helppoa ja siinä saatta äkkiä alkaa kenkä puristamaan. Se nähtiin mm. tämän kauden Veikkausliigassa jossa TamUn mestaruuden varmistumista odoteltiin parinkin kierroksen ajan. Pakka on täysin levällään edelleen ja lauantaina olemme asian suhteen paljon viisaampia.