Leena kärsi ujoudesta ja epävarmuudesta jo nuorena tyttönä. Kaksi vuotta sitten oireet kärjistyivät paniikkihäiriön muotoon. Julkisilla paikoilla liikkuminen muuttui Leenalle sietämättömäksi kokemukseksi.
Nuoresta asti epävarman Leenan oireilu tuli käännekohtaan kaksi vuotta sitten, kun hänen pitkään kestänyt parisuhteensa päättyi.
− Ero oli järkytys. Jäin kolmeksi päiväksi töistä sairauslomalle. Tunsin oloni niin oudoksi, että hakeuduin lopulta terveysasemalle, Leena kertaa.
Terveydenhoitaja suoritti potilaalleen testejä ja antoi niiden myötä diagnoosin: Leena oli sairastunut paniikkihäiriöön. Hänet passitettiin takaisin kotiin lääkepurkki kourassa.
− En tiennyt mitään paniikkihäiriöstä ja siihen tarkoitetusta lääkityksestä. En halunnut ylipäätään syödä pillereitä. Purskahdin kotona epätietoisena itkuun.
Paniikkia julkisilla paikoilla
Paniikkihäiriö otti Leenasta hetkessä niskalenkin. Elämä muuttui väkinäiseksi selviytymistaisteluksi. Paniikkioireet puhkesivat erityisesti julkisilla paikoilla.
− Kaupassakäynti oli painajaista. Vaikein paikka oli kassalla jonottaminen. Yritin keskittää ajatukseni esimerkiksi laskemalla mielessäni, mitä ostokset tulevat maksamaan. Mietin korostetusti jokaista liikettäni. Jos tavaroita laittoi liukuhihnalle liian nopeasti, hätäännys vain kasvoi, Leena kertoo.
Pian Leena alkoi vältellä julkisia paikkoja minkä pystyi.
− En tiennyt edelleen paniikkihäiriöstä mitään. Hetkittäin kuvittelin, että olin tulossa hulluksi.
Tiivistä terapiaa
Lopulta Leena ajautui siihen pisteeseen, että hän tajusi tarvitsevansa terapiaa. Hänelle tarjottiin ensiavuksi ryhmäterapiaa.
− Ryhmä ei tuonut apua ongelmiini. Ensimmäisessä istunnossa en saanut edes suutani auki.
Leena päätti toimia. Hän löysi internetistä yksityisen psykologin ja otti tähän yhteyttä.
− Psykologi totesi jo ensimmäisellä käynnillä, ettei minulla ole mitään tautia, vaan kyse on epävarmuudesta.
Oivalluksesta huolimatta seuraavat puoli vuotta olivat haastavaa aikaa. Leena aloitti lääkityksen ja kävi tiiviisti istunnoissa. Psykologi lähestyi vaikeita tilanteita käytännön kautta. Hän pohti yhdessä Leenan kanssa, miten arjen tilanteet saataisiin taas sujumaan.
− Minulla yksi keskeinen ongelma oli liika itsetarkkailu. Aluksi tuntui, etten selviä ongelmistani millään. Psykologi alkoi kuitenkin pian nähdä tapauksessani edistystä, Leena sanoo.
"Nykyään pidän esiintymisestä"
Terapia jatkuu yhä, mutta moni asia on jo muuttunut. Leena rohkaistui hakemaan opiskelupaikkaa mieleiseltään alalta ja pääsi oppilaitokseen sisään.
− Kun arkiset asiat alkoivat sujua, sain voimaa yrittää tehdä muita rohkeita asioita. Niiden myötä myös itseluottamukseni on kasvanut.
Rohkeus on palkinnut. Leena on kulkenut lyhyessä ajassa ääripäästä ääripäähän. Hän uskoo, että terapiasta saatu apu kantaa pinnalla jatkossakin.
− Rohkaistuin taannoin esiintymään mallina mainosjulisteessa. Aiemmin en olisi uskaltanut tehdä vastaavaa. Nykyään jopa pidän esiintymisestä. Aion myös erikoistua opinnoissani johtamiseen, Leena kuvaa uskomatonta muutosta.
Studio55/Jenni Kokkonen