Ohjaus: Joel Coen. Käsikirjoitus: Joel ja Ethan Coen. Tuotanto: Ethan Coen. Kuvaus: Roger Deakins. Leikkaus: Ethan ja Joel Coen, Tricia Cooke. Pääosissa: Billy Bob Thornton, Frances McDormand, Michael Badalucco, James Gandolfini, Katherine Borowitz, Jon Polito, Scarlett Johansson, Richard Jenkins, Tony Shalhoub. Kesto: 116 min.
Rikolliset tempaukset ovat aina kiehtoneet Coenin veljeksiä. Miller's Crossing (1990), Fargo (1996) ja Voi veljet, missä lienet? (2000) ovat kaikki tarjonneet erilaiset, mustanpuhuvat - ja usein viistosti koomiset näkökulmat rikoselokuvan genreen. Kömpelön nimisuomennoksen Mies joka ei ollut siellä saanut uutuus on ensinnäkin klassinen film noir, vuoteen 1949 sijoittuva mustavalkoinen murhaelokuva, ja toiseksi hersyvän komediallinen kuvaus tylsistyneestä parturista, joka kertoo mielikuvituksellista tositarinaa omasta ja ympäröivien ihmisten kohtaloista.
Ketjussa polttava parturi Ed Crane (Billy Bob Thornton) on vieras omassa elämässään. Hän on mies jonka ympäriltä tuolit viedään, jonka nimeä kukaan ei muista ja joka vaeltaa tilanteesta toiseen kuin Camus'n Sivullinen ikään. Ed työskentelee puheliaan lankonsa (Michael Badalucco) liikkeessä ja suhtautuu työhönsä kuten kaikkeen muuhunkin, himottomasti. "Minä vain leikkaan tukkaa", hän sanoo.
Ed on naimisissa viinaan menevän Dorisin (ihana Frances McDormand) kanssa ja tietää että tämä pettää häntä liiketuttavan, Ison Daven (James Gandolfini) sylissä. Kun parturiin sitten astuu lipevä bisnesmies Creighton Tolliver (Jon Polito), Ed näkee tilaisuutensa tulleen ravistella jengoilleen jumittunutta elämäänsä. Seuraa riskaabeli liikesopimus, petos, kiristystä, lentäviä lautasia ja tietenkin murha.
Joel Coenin ohjaamana jokainen kuva on kiinnostava. Valon ja varjon muuttuvat liikkeet huoneissa ja ihmisten kasvoilla, täydellisesti rytmitetty jännitys ja omalaatuinen ironia pitävät otteessaan suorastaan maagisella tavalla. Ennen kaikkea kiinnostuksen varmistavat loistavasti kirjoitetut henkilöhahmot: jokainen heistä, vähäisintä sivuhenkilöä myöten, on elävä, uskottava ihminen outoine ominaispiirteineen ja historioineen. On nilkkimäisen ahnas asianajaja, jolle asiakkaan elämä on silkkaa lakiteatteria, papupadan tapaan pajattava lankomies, joka tykkää ahmia mustikkapiirakoita kunnes oksentaa, eloonsa kypsähtänyt juoppo-vaimo, joka ajeluttaa säärensä miehellään ja homosteleva bisneshuijari, joka kantaa erityistä ylpeyttä kaameasta peruukistaan... Heistä kaikista haluaa kuulla lisää.
Film Noirin perinteitä elokuva kunnioittaa niin sisällön kuin ulkoasunkin puolesta. Roger Deakinsin kuvaus hivelee silmää. Mustan, valkoisen ja harmaan rikkaissa sävyissä hehkuvien tilanteiden yllä roikkuu selittämättömän voimakas tunnelma, jota taustalla toistuva Beethovenin pianosonaatti kauniisti myötäilee. Juuri musiikki toimii jonkinlaisena avaimena päähenkilön lukkoihin: Ed innostuu naapurin pianoa pimputtavasta teinitytöstä (Scarlett Johansson) ja alkaa suunnitella tälle suurta tulevaisuutta. Kaikki miehen suunnitelmat vain tahtovat valua hiekkaan.
Mies joka ei ollut siellä on täydellisesti hallittujen keinojen taidetta, joka esittää paitsi yhden ihmisen, myös jollakin tapaa kokonaisen aikakauden ja amerikkalaisen yhteiskunnan sielunmaiseman. Kaikessa humoristisuudessaankin Coenien teos on varsin surullinen: kertomus hukatuista mahdollisuuksista, piittaamattomuudesta ja niin sanotun pienen ihmisen perusonnettomuudesta. Tämän kaiken äärellä ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Syvältä se koskettaa joka tapauksessa.
Komeuden kruunaa kivikasvoinen Billy Bob Thornton, joka on aivan käsittämättömän hyvä pääroolissaan miehenä joka ei koskaan ollut siellä, joka ei koskaan todella ollut missään.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Scanbox