– Anoreksiaan sairastuneen alkoholi on laihuus. Se tuo potilaalle samat rohkaisut ja kiksit kuin alkoholi alkoholistille. Siksi siitä on niin vaikea luopua. Näin kuvaa Henna Lehtismäki-Hyvönen anoreksian tiukkaa otetta.
Psykologi Lehtismäki-Hyvönen on itse toipunut anoreksiasta. Hän on luonut osaamisensa ja kokemuksensa pohjalta uuden anoreksian hoitomallin ja soveltaa sitä työssään tällä hetkellä Jyväskylässä, rohkaisevin tuloksin. Mallia käsittelevä kirja "Anoreksia – pako mielen vankilasta" julkaistiin viime vuoden lopulla.
Kun anoreksiaan sairastunut tulee Henna Lehtismäki-Hyvösen vastaanotolle, ensimmäinen asia, jonka Lehtismäki-Hyvönen haluaa tehdä, on herätellä tulijan sairaudentuntoa. Potilaalle tarjotaan muun keskustelun ohessa tietoa ja neurotieteellistä faktaa, ja lopulta - hyvän hoitosuhteen synnyttyä - pakotetaan näkemään oma tilanne.
– Vaikka ajattelukyky on tuossa vaiheessa sairauden takia rajallinen, heti hoidon alussa voidaan lähteä selvittämään, mitä anoreksia edustaa juuri tälle henkilölle.
Lehtismäki-Hyvösen näkemyksen mukaan anoreksia on defenssimekanismi, minän suojakeino, joka iskee päälle, kun elämän kaaos tuntuu liian suurelta ja minä on jollain tavalla uhattuna.
– Anoreksia on potilalle eräänlainen riippuvuus – sitä voi hyvin verrata alkoholismiin. Sairausyllykkeiden noudattaminen aktivoi riippuvuuskäyttäytymistä ylläpitäviä aivoalueita, kuten aivojen palkitsemisjärjestelmää.
– Yhdessä potilaan kanssa tunnistetaan anoreksian konsteja sekä tilanteita, joissa sairaus näyttäytyy erityisen vahvana. Ajatus ohjataan pois pelkästä ruuasta, käydään heti käsiksi ajattelumalleihin, Lehtismäki-Hyvönen kuvaa.
Psykologista hoitoa alusta asti
Usein anoreksian hoito alkaa puhtaasti fyysisen puolen hoidolla. Päähuomio kiinnitetään ravintoon. Ongelmana on, että potilas on yleensä tässä vaiheessa täysin vailla sairaudentuntoa.
– Anoreksiaan sairastunut voi ajatella, että ruuan tuputtajat ovat vain kateellisia hänen hoikkuudestaan ja haluavat siksi sabotoida laihtumissaavutukset, Henna Lehtismäki-Hyvönen kuvaa sairastuneen ajatuksenkulkua.
Lehtismäki-Hyvönen ottaa alusta asti mukaan myös psykologisen hoidon. Ei haittaa, vaikka potilaan muisti on heikko ja ajattelu katkonaista, sillä materiaali annetaan kirjallisena – materiaalia ei ole helppo ohittaa ja se on jaettavissa myös läheisille.
Toipuminen lähtee käyntiin parhaiten, kun mukana ovat sekä riittävä ravinto että sairausajatusten lempeä, mutta luja vastustaminen. Potilaalle tehdään selväksi, että vaikka hän tarvitsee apua, toipuminen on kuitenkin lopulta itsestä kiinni.
– Sairauden luomia ajattelumalleja tunnistetaan ja opetellaan vastustamaan. Potilasta autetaan tutkiskelemaan itseään ja vastaamaan kysymyksiin. Jos potilaan on nyt vaikkapa huonon arvosanan saatuaan pakko mennä lenkille, pohditaan yhdessä, mikä oli hänen selviytymiskeinonsa samassa tilanteessa ennen sairautta, Henna Lehtismäki-Hyvönen kuvaa.
– Potilas huomaa, että hänen ajattelutapansa on muuttunut. Samalla tulee esiin, että vaikka ruoka pelottaa, se ei ole varsinainen pelon kohde, taustalla on jotain muuta.
– Olen havainnut, että potilaan tahtotila parantumiseen on yleensä selkeästi parempi tämän ns. edukaatio-osuuden jälkeen, kertoo Lehtismäki-Hyvönen.
Kun vastuu toipumisesta annetaan potilaalle, hän saa työkaluja selvitä ahdistavista tilanteista myöhemminkin, eikä sairaus niin helposti uusiudu.
Oma tausta tuo lisäperspektiiviä
Lehtismäki-Hyvösen kirjassa Anoreksia – pako mielen vankilasta kuvataan, miten nuori tyttö joutuu sairauden valtaan, mutta alkaa toipua uuden hoitomuodon avulla. Kirjassa on myös käytännön harjoituksia sairastuneelle ja hänen läheisilleen.
Henna Lehtismäki-Hyvönen on soveltanut luomaansa hoitomallia nyt kaksi vuotta. Potilaat ovat erittäin tyytyväisiä ja tulokset hyviä. Lehtismäki-Hyvönen kertoo esimerkin.
– Eräs kymmenen vuotta anoreksian kanssa kamppaillut potilas palasi töihin, ja on nyt ollut jo vuoden terveenä.
Lehtismäki-Hyvönen ei tuo hoidossa aktiivisesti esiin omaa kokemustaan sairaudesta, mutta vastaa, jos potilas asiaa kysyy. Hän kuitenkin kokee, että omakohtainen kokemus sairaudesta auttaa työssä merkittävästi.
– Ymmärrän, että syöminen on sairauden vaikuttaessa oikeasti vaikeaa. Tiedän sen hallinnan tunteen, joka painon laskemisesta seuraa: olen rohkea, pystyn mihin vain! Painonnousu vastaavasti vie toimintakyvyn, Lehtismäki-Hyvönen kuvaa.
– Anoreksiaa sairastavalla kaikki on liitoksissa painoon. Esimerkiksi puheen pitäminen voi onnistua, jos vaakalukema on matkalla alaspäin. Jos paino on nousussa, psyykkinen tila heikkenee ja itseinho nostaa päätään. Puhe voi jäädä pitämättä, Lehtismäki-Hyvönen kuvaa.
Läheisten tiukkuus auttoi
Henna Lehtismäki-Hyvönen kuvailee itseään persoonaltaan juuri sellaiseksi, joihin anoreksia usein iskee: itseään kohtaan vaativaksi, perfektionismiin taipuvaiseksi, tunteelliseksi – ihmiseksi, joka ei halua olla muille vaivaksi. Hänen toipumisensa alkoi sairaudentunnon heräämisestä, ja siinä auttoivat läheiset. He jankuttivat laihtumisesta riittävästi, välillä rajuinkin sanakääntein.
– Tiukkuus onkin alkuun pääsemisessä aivan olennaista. Voivottelusta ei ole apua, potilas ei saa joutua uhrin rooliin. Hänet on saatava ymmärtämään, että tiettyjä asioita on pakko tehdä, sairaudesta on pakko päästä yli.
– Pystyin lopulta järkeilemään, että laihdutus ei auta sairauden taustalla olleisiin asioihin, kuten kelpaamattomuuden tunteisiin. Menin tietoisesti kohti pelkoja.
Anoreksiaan sairastuneet ovat usein vahvoja ja sisukkaita. Tuo ensin laihduttamiseen suunnattu sisu voidaan kääntää sairautta vastaan.
– Koen, että sairaudelle altistaneet luonteenpiirteeni toimivat nyt voimavaroinani, toteaa Henna Lehtismäki-Hyvönen.
– Moni sairastunut on luonteeltaan mukautuja, jolta omat halut ja oma minuus ovat kateissa. Ajatus toipumisesta voi usein tuntua jopa mahdottomuudelta. Ns. toivottomia tapauksia ei kuitenkaan ole. Sairaudesta toipuminen on usein se, mikä auttaa ihmistä löytämään itsensä.
"Kuin menneisyyden huono parisuhde"
Noin puolet anoreksiaan sairastuneista paranee kokonaan, puolelle jää sairauden muovaamia ajatuskulkuja. Esimerkiksi syömättömyys saattaa yhdistyä mielihyvään vielä pitkänkin ajan päästä.
Henna Lehtismäki-Hyvönen on ollut nyt normaalipainossa kymmenen vuotta. Sairaus on yleensä oireeton, mutta joskus se yhä muistuttaa itsestään.
– Sairauden muovaamat assosiaatioverkostot ovat olemassa. Jos joku pelko toteutuu, sairaus koittaa tulla esiin. Torjumisessa auttaa, kun tiedostaa ajattelutavan ja luottaa siihen, että pystyy kestämään ahdistuksen ilman anoreksian keinoja. Tärkeää on myös puhua ja tukeutua muihin ihmisiin, kertoo Henna Lehtismäki-Hyvönen.
– Kerran sairastettu anoreksia on kuin menneisyyden huono parisuhde. Lopulta se on vain muisto, eikä se enää satuta.