Lasten- ja nuorisopsykoterapeutti Jari Sinkkosen mukaan psykoterapia voi olla myös huti. Yksi haastetta aiheuttava ryhmä ovat tunnekylmät lapset ja nuoret.
– Elämässä on vastoinkäymisiä, me kuormitumme, [mutta] kaikkeen ei tarvita psykoterapiaa, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti Jari Sinkkonen uskoo.
Huomenta Suomen haastattelussa hän korostaa, että tutkimusten mukaan psykoterapia on vaikuttavaa, ja siitä on apua ihmisille. Terapia kuitenkin on taloudellinen ja inhimillinen haaste. Miten terapiaa saisi kaikille sitä kaipaaville? Entä kenen pitäisi kustantaa terapia, ja kenelle?
Lue myös: Vanhempi, tätä kaikkea 12-vuotias lapsesi näkee somessa – kasvatusgurun mielestä kännyköitä on kohta "pakko rajoittaa"
Terapia voi olla myös huti: "Aika heikot tulokset, ellei suorastaan olemattomat"
Sinkkosen teos Psykoterapiat – Huteja ja osumia (Duodecim, 2024) pohtii, onko psykoterapiasta tullut eräänlainen "yleislääke" kaikkeen. Sinkkosella on 40 vuoden kokemus alalta. Myös omaan uraan mahtuu erinäisiä "terapiahuteja".
– Olisi outoa, jos niitä ei olisi, Sinkkonen sanoo.
Hän muistaa esimerkiksi erään kauan sitten kohtaamansa vaikeasti aggressiivisen lapsipotilaan. Varhaisnuori potilas oli syyllistynyt erittäin vakavaan väkivallantekoon. Tässä tilanteessa terapia ei onnistunut.
– Siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Hän ei kestänyt edes olla samassa tilassa kanssani, Sinkkonen kuvaa.
Paraneeko masennus lääkkeillä? Juttu jatkuu videon alla.
0:36
Sinkkosen mukaan yksi haastetta aiheuttava ryhmä ovat tunnekylmät lapset ja nuoret.
– Ei ole syyllisyydentunnetta, he kiusaavat toisia jatkuvasti, ei ole mitään kosketusta omaan tekemiseen, Sinkkonen kuvailee.
– Ja sitten sanotaan, että tämä on sitä lasten ja nuorten pahoinvointia, nyt pitää kiireesti järjestää terapiaa. Aika heikot tulokset, ellei suorastaan olemattomat.
– [Toki] on myös ollut lapsia ja nuoria, jotka ovat lastensuojelun sijoittamia, joilla on vankka, kamala traumatausta, kaltoinkohtelua. He ovat koko maailmalle vihaisia. Silloin terapeutti, joka kestää ja jaksaa, voi olla tavattoman suuri apu.
Lue myös: Yhdellä prosentilla suomalaislapsista on tunnekylmyyden merkkejä – näistä piirteistä kannattaa huolestua
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Yksinkertaistaen sanottuna jotakin muuta.
– Tämä on minusta äärettömän tärkeä pointti. Ei hakata päätä seinään, Sinkkonen kuvaa.
"Muu" voisi olla rajojen vetämistä, vanhempien ohjausta, joskus lastensuojelun läsnäoloa.
– Tässä tosi paljon olisi tekemistä lastensuojelun ja lasten ja nuorisopsykiatrian välillä, että se olisi saumattomampaa.
– Valitettavasti aika usein on niin, että kun koulusta ja muualta kantautuu viestejä, että lapsi satuttaa muita ja tuntuu nauttivan siitä, vanhemmat tulevat lankoja pitkin ja sanovat, että ei meidän poika sellainen ole ollenkaan, olette väärillä jäljillä.
– Vanhemmat soittavat hirvittävän loukkaavia, vihaisia puheluita, kun koulusta tulee viestiä, että asiat eivät ole ollenkaan hyvin.
Lue myös: Aivoliitolta suositukset älypuhelimen vapaa-ajankäyttöön
"Kun mieli on matala, se ei välttämättä tarkoita, että tässä on depressio"
Kaikki eivät terapiasta hyödy, ja myös muita keinoja voisi valjastaa käyttöön. Esimerkiksi nuoren ylikuormituksen tai somenkäytön seuraaminen voisi auttaa. Mitä nuoren elämään kuuluu? Onko ystäviä tai harrastuksia, entä käykö hän tarpeeksi ulkona?
Sinkkonen rohkaisisi perheitä katsomaan nuoren kokonaistilannetta. Hän myös peräänkuuluttaa resilienssiä eli vaikeuksien sieto- ja vastustuskykyä.
– Puhutaan ahdistuksesta, masennuksesta. Nuoren mielialat heittelevät normaalisti. Kun mieli on matala, se ei välttämättä tarkoita, että tässä on depressio, jota pitää kiireesti hoitaa, Sinkkonen kuvaa.
– Sama kuin ahdistuneisuus voi olla jännittämistä. Se voi olla sitä, että on iso koe, ja valitettavasti on paljon nuoria tyttöjä, jotka eivät tyydy kymppi miinukseen. He tarvitsevat tukea siihen, että [asian] ei tarvitse [olla näin].
Sinkkosen mukaan pettymyksiä tulisi oppia sietämään. Elämä tuottaa jokaiselle ikäviä tilanteita, eikä kaikkeen tarvita terapiaa.
– Rohkaista siihen, että tämmöistä elämä on. Kaikkeen ei saa päänsilitystä mistään.
Millaisille lapsille tai nuorille psykoterapiaa pitäisi tarjota? Miten "somefrendit" ylikuormittavat tyttöjä? Katso koko keskustelu yllä olevalta videolta.
Katso myös: Missä vaiheessa psykoterapiasta on hyötyä, entä koska terapiaan ei kannata hakeutua?
0:51