Miia, 46, sairastui masennukseen jo ensimmäisillä luokilla – nyt 30 vuoden taistelun selättänyt auttaa muita: "Moni masentunut kärsii myös häpeästä"

Miia Moisiolla on 30 vuoden historia masennuksesta. Nykyään hän auttaa muita sairastuneita terapeuttina.

Helsingissä asuva Moisio on kotoisin Ylöjärveltä, Tampereen kupeesta. Ensimmäiset oireet masennuksesta tulivat jo lapsena, 8–9-vuotiaana. 

– Tietenkään en sitä vielä silloin osannut nimetä, vaan se selvisi aikuisena terapiassa, jolloin itkuisuudelle ja muille oireille tuli nimi. Masennus paheni pikkuhiljaa niin, että 19-vuotiaana olin jo vakavasti masentunut, Moisio kertoo MTV Uutisille.

– Silloin en tiedostanut syytä masennukselle, mutta nyt tiedän syyn selkeästi. Yksi syy on se, että olen ollut tosi herkkä ja herkkä reagoimaan asioihin. Perheessäni tapahtui isoja elämänmuutoksia, joihin mieleni ei pystynyt sopeutumaan.

Aikuisena Moisio on ymmärtänyt myös, että nuoruuden kova bailaaminen ja syömishäiriö on ollut fyysinen asia, joka on ajanut masennusta kohti.

Itsemyötätunto on hyväksi

Lasten synnyttyä Moisio oli kotona lasten kanssa yli 7 vuotta. Kotiäitiyttä väritti masennus, etenkin esikoisen synnyttyä. Masennusta hoidettiin lyhyillä lääkejaksoilla, hän kävi vertaisryhmässä sekä masentuneiden äitien tukiryhmässä.

Mindfulness-harjoittelun ohessa Moisio on saanut apua akupunktiosta ja homeopaattisista hoidoista. Mindfulness-harjoittelussa kaikkea itsessä pyritään katsomaan hyväksyvästi ja myötätuntoisesti.

– Moni masentunut kärsii myös häpeästä, joten itsemyötätunto on hyväksi masentuneelle.

Moisio erosi lastensa isästä vuonna 2012 ja jäi kahden pojan lähiäidiksi. Pojat ovat nyt 11 ja 14 vuotiaita. Hän oli pitkään yksin, mutta on nyt vuoden ajan ollut uudessa suhteessa. Avoliiton myötä uusioperheellä on yhteensä 5 lasta.

Yleinen väärinkäsitys masentuneesta

Mielikuva masentuneesta on usein se, että masennuksesta kärsivä itkee paljon, eikä pysty toimimaan normaalisti. Näitäkin valitettavasti on ja heitä pitäisi auttaa toipumisen tielle.

– Tosiasiassa iso osa masentuneista pystyy käymään töissä ja näyttää ulospäin ihan hyväntuuliselta ja pärjäävältä. Moni ei osaisi ulkoapäin edes aavistaa, että tuolla henkilöllä voisi olla masennusta. Se on varmaan se isoin väärinkäsitys, Moisio sanoo.

Moisio miettii hetken vastausta siihen, onko omat kokemukset masennuksesta vaikuttaneet uravalintaan toisten auttajana.

– Ei suoranaisesti pappeuteen, mutta mindfulness-opintoihin ilman muuta. Ja terapeutiksi ryhtyminen oli luonteva jatko sille, että olin sielunhoidon yliopisto-opettaja ja tutkija. Auttaja minussa on herännyt jo varhaisessa vaiheessa. Haluan luoda toivoa ja auttaa etenkin masentuneita.

Toipumisen tie alkoi vuonna 2011

Moisiolle on sanottu, että tuntuu hyvältä, että hän oikeasti ymmärtää, miltä masennus tuntuu. Se on masentuneelle tärkeää. Hän toivoo, että masennuksen hoito olisi paremmalla tolalla ja he saisivat helpommin apua.

– Eikä vain lääkkeitä, vaan muutakin apua.

Toipumisen tielle Moisio itse pääsi vuonna 2011 ja on toipunut masennuksesta täysin. Nuorempana Moisio kävi pitkän psykoterapian, mutta masennus uusi useampaan kertaan parempien kausien jälkeen. Kun sairastaa masennusta, ihminen voi omaksua itselleen masennusidentiteetin.

– Masentuneena helposti menettää kosketuksen itseensä, jolloin hukkaa helposti sen ajatuksen, kuka minä olen. Silloin masennuksesta voi tulla sellainen ”oma itse”, jolloin näkee itsensä vain masentuneena, eikä enää näe omaa persoonaa, sitä mitä kaikkea muutakin on diagnoosin takana. Ajatuksesta voi olla vaikeakin luopua. En olekaan se masentunut, vaan minä olen jotain muuta, Moisio kertoo.

Työvälineet itsensä hoitamiseen

Moisio pitää arjessa tärkeänä riittävää unen määrää, säännöllistä syömistä ja ulkona liikkumista.

– Masennus on saatu minulta kokonaan pois, mikä on hirveän ihana asia. Kun on työvälineitä itsensä hoitamiseen, niin se antaa luottamusta ja uskoa siihen, ettei masennus pääse hiippailemaan takaisin kovin helposti, sanoo Moisio.

Moisio on kirjoittanut viime vuonna ilmestyneen kirjan ”Toivon kirja masennuksesta”, joka antaa vertaistukea masennuksesta kärsiville, läheisille ja ammattilaisille. Tänä vuonna häneltä ilmestyi kirja ”Lupa surra”.

Lue myös:

    Uusimmat