Enni kärsi nuorempana masennuksesta ja itsetuhoisuudesta, mutta selvisi ja suunnittelee nyt tulevaa. Kasvaminen ja sen myötä tulevat paineet kuitenkin välillä huolettavat. Aikuisilta hän toivoo, että he kysyisivät suoraan nuorten vointia.
Kun Enni, 19, oli yläasteella, hänen vointinsa romahti. Hän alkoi kontrolloimaan syömistään ja oli kaikesta peloissaan. Juuri lukion aloittanut nuori ei jaksanut tehdä oikein mitään, ja pian kuvaan tuli masennusta ja itsetuhoisuutta.
”Vaadin itseltäni liikaa ja halusin saavuttaa esimerkiksi mahdollisimman hyvät arvosanat. Minulla ei kuitenkaan ollut voimia pyrkiä niihin. Minulla oli ystäviä mutta samalla yksinäinen, täysin tyhjä olo.”
Ennistä tuntui, ettei hän pystynyt edes itkemään, ja siksi itsensä satuttamisesta ja syömisen kontrolloimisesta tuli keino purkaa pahaa oloa. Hän haki apua myös Sekasin-chatista, vaikka jonot olivat pitkät.
”Sain Sekasin-chatistä vinkkejä siihen, mitä muuta voi tehdä silloin, kun tekee mieli satuttaa itseään.”
Ennin vanhemmat ovat tukeneet häntä läpi vaikeiden aikojen. Lopulta hän sai myös nuorisopsykiatrian poliklinikan kautta lähetteen psykoterapiaan. Se auttoi ymmärtämään tunteiden alkuperää ja sitä, että kuka vain voi olla masentunut.
”Vaikka minulla on menneisyydessä ollut kiusaamista, en koe, että mielenterveysongelmillani olisi joku tietty syy. En myöskään enää koe syyllisyyttä siitä, että kaipaan joissain asioissa enemmän tukea.”
