Maaret Kukkula oli ollut töissä kirjanpitäjänä 30 vuotta, kun hänet irtisanottiin. Kahden uuden ammatin jälkeen työnteko loppui tapaturmaan. Nyt Maaret pyörittää harrastuksena itse perustamaansa järjestöä, Dolce Italia ry:tä.
Maaret Kukkulan puhelin soi töissä vuoden 2002 lokakuussa. Esimies pyysi häntä neuvotteluhuoneeseen.
– Sanoin välittömästi lähimmille työkavereille, että se on nyt sitten minun menoa, Maaret kertoo.
Yritys, joka vielä edellisenä vuonna maksoi työntekijöille bonuksia, oli alkanut haparoida. Yt-neuvotteluja oli käyty pitkin syksyä.
– Se oli karmeaa aikaa. Tietoa omasta kohtalosta odoteltiin pitkään.
Ja niin neuvotteluhuoneessa lyötiin lopulta myös Maaretin eteen paperi ja kynä.
– Lähtöpaperihan se oli. Aloin itkemään, ja olin hirveän vihainen. Kun olin rustannut allekirjoitukseni, menin omalle paikalleni, keräsin kamppeet pöydältä ja lähdin, Maaret sanoo.
Paperien pyörittelystä ihmisten pariin
Yo-merkonomiksi valmistunut Maaret oli tehnyt irtisanomisen aikaan kirjanpitäjän töitä lähes 30 vuotta. Niistä viimeinen puolikas oli kulunut firmassa, joka nyt potki hänet ulos.
– Työ sopi minulle, koska olen aina ollut pilkunpyörittäjä. Pikkuhiljaa oli kuitenkin alkanut tuntua siltä, että paperien pyörittelyä on liikaa. Kaipasin työhön, jossa saisi enemmän henkilökohtaista kontaktia ihmisiin. Kun irtisanominen sitten tapahtui, päätin: nyt tämä muuttuu.
Sattumalta pari kuukautta töiden loppumisen jälkeen Maaretiin otti yhteyttä tuttu rouva, joka piti kirpputoria läheisessä kauppakeskuksessa.
