Maaret Kukkula oli ollut töissä kirjanpitäjänä 30 vuotta, kun hänet irtisanottiin. Kahden uuden ammatin jälkeen työnteko loppui tapaturmaan. Nyt Maaret pyörittää harrastuksena itse perustamaansa järjestöä, Dolce Italia ry:tä.
Maaret Kukkulan puhelin soi töissä vuoden 2002 lokakuussa. Esimies pyysi häntä neuvotteluhuoneeseen.
– Sanoin välittömästi lähimmille työkavereille, että se on nyt sitten minun menoa, Maaret kertoo.
Yritys, joka vielä edellisenä vuonna maksoi työntekijöille bonuksia, oli alkanut haparoida. Yt-neuvotteluja oli käyty pitkin syksyä.
– Se oli karmeaa aikaa. Tietoa omasta kohtalosta odoteltiin pitkään.
Ja niin neuvotteluhuoneessa lyötiin lopulta myös Maaretin eteen paperi ja kynä.
– Lähtöpaperihan se oli. Aloin itkemään, ja olin hirveän vihainen. Kun olin rustannut allekirjoitukseni, menin omalle paikalleni, keräsin kamppeet pöydältä ja lähdin, Maaret sanoo.
