Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi – kansan perikato kolmannessa valtakunnassa 1945 (Atena 2016)
Tämä saksalaisten sodanaikaisista itsemurhista kertova kirja alkaa kuvauksella Demminin pikkukaupungista, joka sijaitsee Berliinin pohjoispuolella. Sodan lopulla vuonna 1945 kaupungissa teki itsemurhan eri arvioiden mukaan 500 – 1000 ihmistä eli 3-6 prosenttia väkimäärästä. Demminin kohtuullisen hyvin muistiin kirjatut traagiset tapahtumat ovat tässä kirjassa esimerkkinä itsemurha-aallosta, joka kosketti koko Saksaa. Erittisen paljon itsemurhia tehtiin alueilla, jotka puna-armeija miehitti.
"27-vuotias Saksan valtakunnan työjoukkojen RAD:n Haupttruppführer Lothar Büchner oli kuollut jo ennen kuin (puna-armeijan) sotilaat tunkeutuivat hänen taloonsa Jahnstrassella. Hän oli hirttäytynyt, samoin kuin hänen vaimonsa ja tämän sisko, äiti ja isoiäiti. Sitä ennen joko Lothar Büchner tai jonkun naisista oli täytynyt pujottaa hirttosilmukka kolmevuotiaan Georg-Peterin kaulaan. Samoin tapahtui 71-vuotiaan sairaskassan johtajan Bewersdorffin talossa. Ennen kuin hän, hänen vaimonsa ja heidän aikuinen tyttärensä hirttivät itsensä, samalla tavalla kuolivat myös molemmat lapsenlapset, jotka olivat kaksi- ja yhdeksänvuotiaat."
Itsemurhat lisääntyivät Demminissä äkillisesti 30. huhtikuuta 1945 eli juuri ennen puna-armeijan tuloa. Propaganda oli tehnyt venäläisistä eräänlaisia ihmispetoja ja kaupunkilaiset aidosti pelkäsivät vihollissotilaita. Mutta monet saksalaiset tiesivät myös mitä heidän omat sotilaansa olivat rintamalla tehneet ja odottivat nyt venäläisten kostoa.
Elämänusko hiipuu – ei syytä elää
Kaikkia itsemurhia ei suinkaan tehty odotellessa venäläisten tuloa. Osa siviileistä yritti nimittäin tappaa kaupunkiin tulleita puna-armeijan sotilaita ennen kuin ampuivat itsensä. Osa itsemurhan myöhemmin tehneistä oli raiskattuja naisia mutta merkittävä motiivi itsemurhalle oli elämänuskon täydellinen hiipuminen. Natsi-Saksan romahtaessa moni ei nähnyt enää mitään syytä jatkaa elämäänsä.