Lukupiiri: Punaisen usvan keskellä

Nimi: Punainen Usva
Kirjailija: Patricia Cornwell
Kustantaja: Otava
Helmiä: 3
Kenelle: Jännityksen ystäville, mutta erityisesti uskollisille Scarpetta-faneille

Punainen Usva on PatriciaCornwellin 19. Kay Scarpetta -romaani. Scarpettan tutkimukset ovat aina olleet mielestäni jännityskirjojen aatelia, mutta siitäkin huolimatta mielenkiintoni on laantunut parin Punaista Usvaa edeltävän Scarpetta-kirjan myötä. Vaikka uusin kirja ei edelleenkään vedä vertoja alkuaikojen Cornwell-tuotannolle, on se silti askel ylöspäin näistä Scarpettan edellisistä tutkimuksista.

”Sinun ei pitäisi lähteä Savannahiin”, Benton sanoi, ja minä sanoin, että minun oli pakko ja voisiko hän kiitos avata viinipullon ja kaataa meille molemmille, ja me joimme erimielisinä. Maistelimme mieli muualla ruokaa, jonka olin valmistanut syö hyvin ja elä onnellisena -ruoanlaiton hengessä – mangia bene, vivi felice cucina – eikä kumpikaan meistä ollut onnellinen. Kaikki oli Kathleen Lawlerin syytä.”

Kirjassa Scarpetta lähtee vastoin miehensä toiveita Georgian naisvankilaan haastattelemaan seksuaalirikollista, jonka tytär murhasi puoli vuotta aiemmin Scarpettan työtoverin. Pikaiseksi visiitiksi tarkoitettu käynti venähtää, kun Scarpettalle selviää vierailun taustalla olevat todelliset syyt.

Siitä lähtien kun sain aamulla Bentonilta kyydin Loganille, minusta on tuntunut, että minua tarkkaillaan tai manipuloidaan, mutta minulle ei ole siitä kouriintuntuvia todisteita. Tunne on kuitenkin voimistunut muiden erikoisten asioiden vuoksi.

Punainen Usva pitää otteessaan, vaikka onkin välillä raskasta luettavaa. Yksityiskohtaiset kuvailut ja vaikeat termit voivat tuntua puuduttavalta – etenkin jos Cornwellin kirjoitustyyli ei ole tuttu ennestään. Kokonaisuutena kirja on jännittävä ja viihdyttävä. Loppuratkaisu lävähtää kuitenkin silmille turhankin nopeasti – jännitystä olisi voinut vähän pitkittääkin!

Teksti: Hannakaisa Taskinen

Kuva: Otava