Studio55.fi kysyi lukijoiltaan kokemuksia siitä, millaista oli tulla myöhemmällä iällä äidiksi tai isäksi. Monet vastaajista kokivat, että iän myötä vanhemmuuten paneutuu paremmin: aikaa lapselle löytyy eikä irtiottoa vanhemmuudesta kaivata kuten nuorena.
Sain ensimmäisen lapseni suunniteltuna 38-vuotiaana ja toisen 40-vuotiaana. Elämäntilanteemme ei ollut aiemmin ollut sopiva lastenhankintaan. Hieman raskaampaa ehkä olivat yövalvomiset, varsinkin nuorimmainen nukkui huonosti. Koska juoksut oli juostu jo nuorempana, ei ollut tarvetta ”irtiottoihin” lastenhoidosta enää tuossa iässä ja pystyimme rauhassa mieheni kanssa keskittymään lapsiimme. Ehkä vasta nyt kun olen eläkeikää lähestymässä, huomaan olevani selvästi vanhempi kuin muut lastemme ystävien vanhemmat. Täytyy vain pitää hyvää huolta terveydestä, että ehtii vielä iloita mahdollisten lastenlasten kanssa touhuilusta mahdollisimman pitkään. Vielä ei tosin ole jälkipolvea edes tilauksessa. Aikoinaan ennen mieheni tapaamista olin jo tavallaan tehnyt itselleni selväksi, että ei ole maailmanloppu ellen löydäkään sopivaa miestä isäehdokkaaksi ja jään sovinnolla lapsettomaksi. Näin ei sitten kuitenkaan onneksi käynyt.
-Kohta onnellinen eläkeläinen
Päätin jo teininä, että lapset tehdään joko 20-vuotiaana tai 40-vuotiaana, väli oli minusta (ja on edelleen 40 ja 41 vuoden ikäisenä isäksi tulon jälkeenkin) kaikista hölmöin ratkaisu. Päädyin itse laittamaan ensin puitteet kuntoon: hyvä työpaikka, perheelle pysyvä koti, auto, kesämökki ja riittävästi rallattelua, ettei isänä enää tarvitse hölmöillä... Kuntoni on erittäin hyvä, paljon parempi kun armeijan alokkaiden tulokset, joten eiköhän silläkin puolella jaksa juosta, pelata ja peuhata kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
-Isäksi 40+
Kuvituskuva.
Tulin isäksi 48-vuotiaana. Lapsia ei ollut ennestään, ja ennen lapsen saantia koimme vaimon kanssa viisi keskenmenoa, joten lapsi oli todella odotettu ja kauan kaivattu. Raskausaika oli hieman pelottavaa aikaa mutta lapsen syntymä sai hieman sekaisin – ajoin kotiin yöllä aivan väärään paikkaan.
-isi vm 60
Täytin kuopuksen syntyessä 42. Vesseli on nyt viisi vuotta vanha. Esikoiseni on 29, muut lapset 27 ja 6. Kaikki poikia. Vanhemmuus ei ole sen erilaisempaa kuin nuorena. Mutta raskaudet ja synnyttäminen oli nyt vanhempana yllättäen helpompaa. Olen lapsenmielinen ja liikunnallinen, joten meillä ulkoillaan ja urheillaan yhdessä. Isäntä on tosin yhdeksän vuotta minua nuorempi, niin ei ihan kalkkiksia ole molemmat vanhemmat.
-Kassu
Sain ensimmäisen ja ainoani 42-vuotiaana. Nyt tämä eloisa, reipas nuori mies täyttää 10 tänä vuonna. Itse joudun kasvamaan ja ottamaan uusia haasteita vastaan pojan kasvun myötä. Olen luonteeltani sellainen että pidän haasteista, ja kun lapsi ilmoitti tulostaan, niin sai tulla maailmaan. Ensimmäiset 4 vuotta sain olla hänen kanssaan kotona ja kun menojalkaa ei enää vipota osaa ottaa sen toisella tavalla. Toisaalta hän on aina nukkunut yönsä huvin. Jos arvostelua on ollut, ei ole tullut minun korviini – ja mitä siitä, ei kuulu heille. Lapseni tulo oli minulle iloinen yllätys, vaikka varsinaista vauvakuumetta en ole ikinä potenut. Nyt hän on täällä ja täyttää päiväni toisella tavalla kuin mitä elämäni olisi ilman häntä.
-SaimaaN
Sain esikoisen lähes 36-vuotiaana ja kuopuksen 42-vuotiaana. En ole kuullut mitään negatiivista tästä keneltäkään. Itse olen vitsaillut kuopuksen saamisesta vanhoilla päivillä, mutten ole oikeasti kokenut asiaa ongelmalliseksi. Ainoa asia, jota joskus mietin, on se että kuopuksen täyttäessä 18 olen itse kuusikymppinen. Se vähän kirpaisee. Toisaalta vitsailen, että en voi olla vielä hirveän vanha kun minulla on niin nuoria lapsia.
-SS
Sain lapseni nelikymppisenä ja juuri oikeaan aikaan. Olin kypsä silloin lapsen tuloon. Pidän itseäni henkisesti ja fyysisesti kymmenen vuotta nuorempana oikeaa ikääni. Eli olen hyvin nuorekas. Näytän nyt viisikymppisenä nuoremmalta kuin lapseni kaverien äidit. Geenit on nuorekkaat.
-Nuorekas äiti
Sain esikoiseni 38-vuotiaana ja nuorimmat 42- ja 43-vuotiaana. En aiemmin tavannut ketään sopivaa, jonka kanssa tehdä lapsia. Olin ”ratketa onnesta”, lasten saaminen oli ihmeellinen lahja, taivaasta meille uskottuja kasvatettavaksi pieniä ihmisentaimia. Raskaus ei pelottanut, jännitti kylläkin. Kaikki kolme ovat terveitä ja hyvin kehittyneitä. Rintani eivät tuottaneet maitoa kuin minimaalisen vähän, mutta kaikki söivät ja hyvin kasvoivat äidinmaitovastikkeilla. Olin jo viettänyt niin paljon aikaa ”vapaana”, että nautin ajan viettämisestä lasteni kanssa, se ei ollut taakka. Silloin vain elettiin päivästä toiseen, jälkeenpäin olen ymmärtänyt olleeni tiukoilla. Mutta vertaillessani tilannettani virkasiskoihin, he sairastelivat enemmän ja valittivat enemmän kuin minä. Lapsista on kasvanut esimerkillisiä nuoria, välimme ovat läheiset, puhumme paljon. He eivät ole koskaan pahoitelleet ikääni, pyrinkin pitämään kunnostani huolta jo itsenikin takia. Nyt tyytyväisenä odottelen lapsenlapsia hellittäväksi.
-Paula
Sain nuorimmaiseni 42-vuotiaana enkä tuntenut itseäni ollenkaan vanhaksi synnyttäjäksi tai äidiksi. Poikani on nyt 15 ja en vieläkään tunne itseäni vanhaksi vanhemmaksi edes koulun vanhempainillassa. Aikaisempia lapsia on 4. Ehdottomasti suosittelen nuorekasta vanhempaa hankkimaan lapsia myös myöhemmin. On enemmän aikaa ja on itsensä kanssa enemmän sinut. Osaa nauttia lapsesta eri tavalla. Vauvan kanssa oli kivaa, imettäminen oli mukavaa ja isoveli oli 2 vuotta vanhempi, joten heistä oli seuraa toisilleen. Ehdottomasti oli kiva vaihtoehto saada kaveri isoveljelle. Isommat sisarukset nauttivat vauvasta ja olivat ilokseni hoitoapuna. Vanhin oli 14 vuotta vanhempi kuin pikkuinen. Synnytys meni täysin kivuitta kun uskalsin kokeilla ensimmäistä kertaa homeopaattista kivunlievitystä. Muut synnytykset kyllä tunsi. Tämä oli ihana synnytys!
-Sofiina
Aivan huippu kokemus, paras maailmassa, 45 vuoden ikäero ei haittaa isää ja tytärtä. Onneksi yrittäjänä minulla on niin hyvä henkilökunta, ettei minun tarvitse olla aamulla työpaikalla ensimmäisenä vaan saan viettää aamun ekan tunnin prinsessan kanssa...
-SEINÄJOKI
Olin 42-vuotias kun sain kaksoset: tytön ja pojan. Painoivat yhteensä seitsemän kiloa ja terveitä. Syntyivät sektiolla. Minulla oli jo viisi lasta, ensimmäisen sain 21-vuotiaana. Tapasin uuden miehen eron jälkeen ja se oli menoa. Hyvin olen jaksanut kaksosia hoitaa, ainoa mikä harmitti oli se, etten pystynyt imettämään. Sairaalassa tuli rintatulehdus. Luulen että pääsin helpommalla kun oli pulloruokinta. Sairaalasta päästyämme ensimmäisenä yönä oli auringonpimennys! Se vähän jännitti, mutta hyvin vähän pimeni aamuyöllä. Tietysti silloin tuntui, ettei saanut nukkua tarpeekseen, mutta nukuin milloin sattui aikaa olemaan. Olin ommellut harsovaippoja, mutta kun huomasin sairaalassa, että jopa housuvaipat oli keksitty, niin kyllä käytin valmiita vaippoja vauvoille. Ajattelin että kyllä on äitien elämää helpotettu. Silloin aikoinaan kun kolme vanhinta syntyivät neljän vuoden sisällä, meillä oli kantovesi, puulämmitys ja ulkohuussi! Kävin kaksivuorotyössä ja äitiysloma oli kaksi kuukautta kolmannen syntymän jälkeen. Kaksoset täyttävät heinäkuussa 25 vuotta ja hyvin pyyhkii.
-Kike
Saadessani ensimmäisen ja ainoan lapseni olin melkein 40-vuotias. En vaan koskaan tullut raskaaksi. Suhteen alussa käytin kyllä pillereitä, mutta sitten parin vuoden jälkeen ne jäivät. Meni kuitenkin kahdeksan vuotta ennen kuin tulin raskaaksi, joka oli täysi yllätys. Olin ajatellut etten tule raskaaksi, koska en ollut koskaan tullut. Olin jo kolmannen kuukauden lopulla ennen kuin tajusin odottavani. Raskausaika oli ihanaa, kaikki meni vaivattomasti, ei ollut mitään ongelmia. Samoin poikani syntymä oli helppo. Hän katseli meitä vanhempiaan, vatsani päällä maaten, yhdellä silmällä, piti toista varmuuden vuoksi kiinni, ja oli niin uskomattoman suloinen. Mikään ei pelottanut, tiesin että kaikki menisi hyvin, ja niin menikin. Poika nukkui heti viikon jälkeen kahdeksan tunnin yöunet, söi hyvin ja oli todella tyytyväinen ja helppo vauva. Itse palautuminen synnytyksestä kävi nopeasti, minulla ei ollut mitään terveysongelmia, ei tullut raskausarpia, ei kiloja – päinvastoin: ensimmäisten kolmen kuukauden aikana laihduin kahdeksan kiloa, ei ollut oikein ruokahalua, se olikin ainoa vaiva mitä minulla oli. Raskauden edetessä painoni nousi sitten tuon kahdeksan kiloa, jotka lähtivät sitten kun synnytin ja olin samassa painossa kuin raskauden alussa. Kasvatusnäkemykseni eivät ole muuttuneet mihinkään, meillä on säännöt, niiden mukaan mennään, ja kaikki on toiminut hienosti. Poikamme on nyt 15-vuotias murkku, kapinoi välillä, niin kuin kuuluukin, mutta kaiken kaikkiaan hän on ihana poika, jolla on nuorekkaat vanhemmat. En pelkää että olisimme liian iäkkäitä, olemme muutenkin nuorekkaita. Kukaan ole koskaan ihmetellyt ikäämme, eikä edes ajatelleet että olisimme vanhempia kuin muut. Poikamme pitää meidätkin nuorempina ja mukana kaikessa uudessa. Olemme mieheni kanssa molemmat tulleet siihen tulokseen, että olemme huomattavasti parempia vanhempia kuin mitä olisimme olleet kaksi- tai kolmekymppisenä.
-Gusbelsson
Minulla on juuri 5 vuotta täyttänyt poika, jonka sain hieman vajaat 43-vuotiaana. Hän on ainokaiseni ja sai alkunsa suunnittelematta. Toki tiedän, miten lapsia tehdään, mutta iän ja polykystisten ovarioiden takia olin tuudittautunut siihen uskoon, että minä en voi saada enää lapsia. Olin siis todistettavasti väärässä. Positiivinen raskaustesti oli shokki niin isälle kuin äidillekin, mutta koska kaikki muut testit näyttivät lapsen olevan kunnossa, hän sai syntyä. Synnytys kesti 30 tuntia ja lapsi osoittautui oikeaksi hymypojaksi. Hänen äitinään oleminen on ollut hauskaa, vaikka suuritarpeinen lapsi onkin kyseessä. Äitiys ei ole henkisesti minua mitenkään kuluttanut tai rasittanut, mutta lapsen ollessa vielä vauva, kantaminen ja nostaminen tuntuivat jo selvästi fyysisellä puolella. Nyt pojan ollessa 5-vuotias, kanto- ja kuljetuspalvelut on tietysti vähennetty minimiin ja kulkee esimerkiksi polkupyörällä useiden kilometrien matkoja. Minulla ei ollut kovinkaan ruusuisia ennakko-odotuksia äitinä olemisesta, mutta sitten kun lapsi syntyi, huomasinkin, että hänen kanssaan voi olla uskomattoman hauskaa. Poikani on ainoa ihminen koskaan, joka on tehnyt minut onnelliseksi.
-Lady