Kysyimme jäseniltämme, kuinka usein he heittävät syötävää ruokaa roskiin. Lähes puolet vastaajista kertoi, että ruokaa ei heidän taloudessaan koskaan heitetä pois.
− Sota-ajan lapsena en voi heittää mitään pois, ellei se ole aivan pilaantunutta. Mikrossa voi aina lämmittää edellisen päivän ruuan ja useimmat maistuvat paremmilta lämmitettynä. Edellisen päivän perunoista tulee aivan mahtavaa pyttipannua tai skånenperunoita, kertoi nimimerkki Nea.
− Eläkeläisellä ei ole varaa viskellä ruokaa roskiin. Pakastin on hyvä apu ruuantähteille, totesi nimimerkki mummeli.
− Meillä on se harvinainen asia ympärillä, että meillä asuu isovanhemmat ihan lähellä ja vieläpä isoisomummu. Tästä johtuen, jos ruokaa jää, niin kiikutan annoksen isoisomummulle, ja jos jää enemmänkin, vien isovanhemmille, ns. anoppilan väelle: eli todella harvoin tulee heitettyä roskiin. Jos ei ole syömiskelpoista, niin koirat syö, kirjoitti nimimerkki työssäkäyvä opiskeli.
− On sen verran kallista että sitä pitää tehdä sen verran kun syö. Jo pienenä opetettiin, ettei ruokaa saa heittää pois, kirjoitti nimimerkki safka.
− En osaa arvioida ruuan menekkiä, sillä joskus ruokaa menee enemmän tai vähemmän. Joten ruokaa pääsee useasti vanhentumaan ja se on heitettävä pois. Tietysti se tuntuu aina pahalta, kun joutuu heittämään ruokaa roskiin, harmitteli nimimerkki arvio pielessä.