Kaija Uuksulainen, 96, toimi muonituslottana jatkosodassa ja Lapin sodassa. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan hän seuraa kauhulla.
Vuonna 1927 Viipurissa syntynyt Kaija Uuksulainen oli 12-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran joutui evakkomatkalle. Edessä oli pitkä taival kuorma-auton lavalla.
– Hirveän kova pakkanen, ja kauheasti lunta. Myöhään illalla pimeällä tuli kuorma-auto hakemaan.
Matka jatkui jatkumistaan ja menopeli vaihtui junaksi. Yhtäkkiä matkanteko keskeytyi keskellä ei mitään. Lunta oli nuorta Uuksulaista kainaloihin asti.
Vihollinen oli ilmassa, ja juna voisi olla kohteena.
– Meidät komennettiin ulos. Siellä oli vihollisen laivue päällä.
Katso artikkelin alusta löytyvältä videolta 96-vuotiaan Uuksulaisen painava viesti ja erityinen "värssy" nykypäivän nuorille suomalaisille.
Viipuriin muonituslotaksi
17 vuotta täytettyään Uuksulainen vannoi lottalupauksensa. Komennus kävi Viipurin evakuoimisesikuntaan muonittajaksi jatkosodan vetäytymisvaiheessa kesällä 1944.
Muonituslotan työ oli tuiki tärkeää, sillä nälkäisiä suita riitti.
– Kaikki oli nälkäisiä, mutta me olimme tekemässä ruokaa vain esikuntaa varten. No, niille annettiin ruokaa, keille riitti.
Viipurista Uuksulainen palasi Helsinkiin, mutta sai vielä komennuksen pohjoiseen Lapin sotaan kanttiininpitäjäksi.
Tuttu tarina kirjassa
Vuosia myöhemmin Uuksulainen luki Laila Hietamiehen kirjaa Hylätyt talot, autiot pihat (Otava, 1982) ja tunnisti erään kertomuksen.
Viipurin Punaisen lähteen torilla oli alkoholiliike. Väsyneille sotilaille ei kuitenkaan sopinut juottaa alkoholia, joten määräys oli annettu ampua pullot rikki. Se ei estellyt janoisten sotamiesten aikeita.
– Näin sellaisen tapauksen, että toinen makasi kadulla ja toinen lakaisi alkoholia luudalla kadulta toisen suuhun.
Kirjassa tapahtumat kerrottiin aivan kuin Uuksulainen muisti niiden tapahtuneen vuonna 1944.
– Ihmettelin, että tämä on tuttu tapaus. Luin sen uudelleen, herranjestas, minähän olen elänyt tämän tapauksen.
Lue myös: 100-vuotias veteraani hämmentyi itärajan tapahtumista: "En olisi halunnut tätä enää nähdä"
Sympatiat Ukrainassa
Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa Uuksulainen seuraa kauhistuneena.
– En ymmärrä, sitä asiaa, että tuota yhtä herraa ei kukaan saa järjestykseen. Tapetaan nuoria miehiä ihan turhaan.
Hän on lahjoittanut vaatteitaan ja tavaroitaan Ukrainaan, ja lisää on menossa.
– Kyllä minun sympatiani ovat siellä. Ei siellä ole minkäänlaista turvaa heillä, eikä ilmeisesti ruokaakaan.
Lue myös: Kalervo rakensi kellariinsa sodanaikaisen korsun – tähän lohjalaiskotiin tullaan Amerikasta asti
4:19