Linnanmäen vuoristorata täyttää tänään 65 vuotta. Tavoitelluin työpaikka Linnanmäellä on vuoristoradan jarrumiehen pesti. Ensimmäiset jarrumiehet olivat koulutukseltaan ilmavoimien lentäjiä. Tänään on toisin.
– Käyn tällä hetkellä restonomin opintoja eli matkailupuolella olen. Silläkin pärjää, vakuuttaa jarrumies numero 5, Marko Ahola.
Ahola aloitti jarrumiehenä vuonna 2004.
– Ensin tulin pelipuolelle kesätöihin. Sen jälkeen olin huoltopuolella ja kenttäpuolella muissa laitteissa. Kovasti kuitenkin vinguin ja halusin päästä jarrumieheksi, muistelee Ahola.
Sata kierrosta päivässä
Ahola vakuuttaa, ettei jarrumiehen hommaan koskaan kyllästy.
– Parhaimmillaan ajan 100 kierrosta päivässä. Jokainen kierros on aina erilainen. Se vaikuttaa, millainen sää on, minkä painoisia ihmisiä on kyydissä ja kuinka paljon ihmisiä on kyydissä. Vähän voi itsekin vaikuttaa siihen, miten ajetaan. Työkaverit ovat tässä parasta ja onhan se mukava viettää kesäpäiviä ulkona normi-toimistotyön vastapainoksi.
Öisin Ahola päivystää hotellin vastaanotossa ja Linnanmäellä hän tekee aamuvuoroja. Jarrumiehen hommasta luopuminen ei ole suunnitelmissa.
– Aion jatkaa niin kauan kuin perhe sallii. Vaimokin löytyi täältä, että se tukee harrastusta, virnuilee Ahola.
"Ykköseksi en pääse, kakkoseksi ehkä"
Aholasta ei voi koskaan tulla jarrumiestä numero 1. Ykkönen on jäädytetty. Sen haltija on vuoristorataa 37 kesää ajanut legendaarinen jarrumies Toivo "Topi" Lipponen, joka jäi eläkkeelle vuonna 2012. Jarrumiehen numero kertoo hänen uransa pituuden: mitä pienempi numero, sitä pidempi ura. Tällä hetkellä Linnanmäellä on 20 jarrumiestä.
– Ykköseksi en pääse, mutta kakkoseksi ehkä, katsotaan nyt, myhäilee Ahola.
Vuoristorata on koko olemassaolonsa ajan ollut yksi Linnanmäen suositummista laitteista. Jarrumies tietää, mikä on suosion salaisuus.
– Nykyään varmaan tämä nostalgia. Onhan tämä maailman ainoita vuoristoratoja, jossa on jarrumies. Tämä on vähän hurjempi laite, mutta ei liian hurja, pohtii Ahola.