(Alice in Wonderland)USA 2010. Ohjaus: Tim Burton. Käsikirjoitus: Linda Woolverton, Lewis Carrollin kirjojen pohjalta. Tuotanto: Tim Burton, Joe Roth. Kuvaus: Dariuz Wolski. Leikkaus: Chris Lebenzon. Pääosissa: Johnny Depp, Mia Wasikowska, Anne Hathaway, Helena Bonham Carter, Crispin Glover. Kesto: 108 min.
Sen sanoo jo järkikin, että amerikkalaisohjaaja Tim Burton (s. 1958) ja brittikirjailija Lewis Carroll (1832-98) ovat taivaassa solmittu pari. Heitä yhdistää anarkistinen huumori ja intohimo hulluihin tarinoihin. Kenen muun kuin Burtonin (Batman, Jali ja suklaatehdas) voisi paremmin kuvitella tavoittavan matemaatikko-pappi-valokuvaaja-outolinnun makaaberit näyt?
Ilmeisen kestävää luomiskautta elävä visionääri tuo Carrollin kirjat Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaassa 2000-luvulle tavalla, joka sekä kunnioittaa alkuteoksia että puhuttelee vaativia nykykatsojia. Dariuz Wolskin kuvaama mestariteos on ensimmäinen varteenotettava filmatisointi sitten Disneyn vuoden 1951 animaatioklassikon. Yrittäjiä on kyllä ollut.
3D-elokuvissa tehokeinot ovat tupanneet jäämään itsetarkoitukseksi sisällön kustannuksella; vaan ei nyt. Digiteknologiasta kaikkein kauneimman irti ottava Liisa ihmemaassa pyyhkii laseista huurut, tempaa mukaansa kaninkoloon ja yhä syvemmälle seikkailuun, josta ei tahtoisi ollenkaan ulos.
Alkuperäistarinoissa päähenkilö on mielikuvitusmaailmaansa pakeneva lapsi, mutta nyt, 19-vuotiaana neitona, hänen syynsä ovat aikuisten maailmasta: perhe ja ahtaat seurapiirit painostavat Liisaa (Mia Wasikowska) avioon lordi-tylsimyksen (Tim Pigott-Smith) kanssa. Viktoriaaniset sovinnaissäännöt ja naisen pakkopaita uhkaavat, vapaus kutsuu.
Omapäinen neito palaa lapsuuden toistuvaan uneen saadakseen selville todellisen kohtalonsa. Minuuden rakentumisesta on siis kyse, Jungin jalanjäljillä liikutaan. Psykedeelisestä Disney-leffasta tuttu Valkea Kani hoputtaa, hömelöt kaksosveljekset Tittelityy ja Tittelitom pälpättävät hokemiaan ja houriva Kaalimato polttaa ikuista vesipiippuaan.
Linda Woolvertonin käsikirjoitus yhdistää nokkelasti vanhat elementit aikuisempaan makuun sopivaan draamaan. Valtavapäinen hirmuhallitsija Punainen kuningatar (hauska ) himoitsee kohtalokasta Herttasoturia () ja kadehtii umpihyvää sisartaan Valkoista Kuningatarta (). Kaiken yllä roikkuu vihreän lohikäärmeen varjo. Urhea Liisa käy päin kuolemaa kuin haarniskoitu Jeanne d'Arc ikään.