Leijonien valmennus pidättäytyi kaikista hengennostatuksista ennen kultaista MM-finaalia 2011 – pelaajilta selvä vaatimus, miten Tre Kronor halutaan käydä läpi

Juttusarja Bratislavan MM-kisoista 2011 käsittelee Leijonien viimeisintä kultakevättä vaihe vaiheelta kohti unohtumattomia torijuhlia joukkueessa olleiden sekä tapahtumista tehtyjen uutisten kautta.

_MAINOS

Jääkiekon MM-kisat C Morella!

Leijonien ensimmäiset ottelut:
Suomi-Kanada 10.5. klo 17.10 C More Sport 1/MTV3
Slovakia-Suomi 11.5. klo 21.10 C More Sport 1/MTV3
USA-Suomi 13.5. klo 17.10 C More Sport 1/MTV3

Kaikki ottelut suorana C Morella ja cmore.fi -suoratoistopalvelussa!​​​​​​​

LUE MYÖS SARJAN EDELLISET OSAT:

OSA 1: Leijonien MM-kevät 2011 käynnistyi NHL-kadolla ja tiukoilla keskusteluilla Jere Karalahdesta – Bratislavan kultajoukkueen matka askel askeleelta

OSA 2: Leijonat sai matkalla MM-kultaan 2011 todellista shokkihoitoa – ”Olin ennen sitä peliä hermostuneempi kuin koko turnauksen aikana”

OSA 3: Leijonien valmennusjohdon raju riita käänsi kurssin kohti MM-kultaa: ”Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu katsoivat minua silmiin, että tee jotain”

OSA 4: Mikael Granlundin elämää määrittävä teko ja suoranainen taakka – kultaleijonat eivät vieläkään käsitä "sen maalin" yhtä erityispiirrettä

Leijonat oli raivannut tiensä loppuotteluun monien vaikeuksien kautta, mutta Venäjää vastaan pelattu välierä tuntui räjäyttäneen kaikki esteet tieltä. Odotus ennen illalla pelattua finaalihuipennusta oli kuitenkin pitkä. Jopa itseään melko huonona jännittäjänä pitävä Tuomo Ruutu koki olossaan jotain erikoista.

– Kyllä siinä silti ekstralatausta oli. Päikkäreille mennessä tulee yleensä aina uni, mutta muistan, etten saanut ennen tätä peliä unta. Olimme Koivun Mikon kanssa kämppiksiä, ja kysyimme toisiltamme, että "nukuitko sä? En. No nukuitko sä? No en." Kyllä se sillä tavalla erityinen paikka kuitenkin oli, Ruutu tunnustaa.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Tuomo Ruutua ei nukuttanut päivällä. Illalla oli edessä juhlat. 

Kaiken kaikkiaan tunnelma joukkueessa oli kuitenkin varsin rento. Vitsit eivät lennelleet samaan malliin kuin aiemmin turnauksessa, mutta näin ei Ruudun mukaan tarvitsekaan olla.

– Kaikki tiesivät, missä tilanteessa olemme. Joskus tuntuu, että finaalin alla saattaa olla tavallista hiljaisempaa, mikä on minusta hyvä asia, koska kaikki ovat niin keskittyneitä. Kaikki tavallaan tietävät eikä siinä tarvitse sanoa mitään.

"Kaikki oli niin kesken vielä"

Ruutu oli osa Leijonien kokenutta kaartia. Kapteeni Mikko Koivusta oli tehty joukkueen ehdoton johtaja, mutta mukana oli muitakin kokeneita pelaajia, jotka tekivät joukkueen toiminnasta päätöksiä yhdessä valmennusjohdon kanssa.

– Pidimme pelin videopalaverin vasta ihan ennen kuin lähdimme hallille. Se oli joukkueen toivomus, ettei ruveta käymään Ruotsia pala palalta läpi aamulla tai edellisenä iltana. Teimme sen vasta pari tuntia ennen peliä hotellilla, kertoo apuvalmentaja Petri Matikainen.

Matikaisen mukaan hän viljeli kollegansa Pasi Nurmisen kanssa läpi turnauksen tarinoita, jotka kasvoivat vähitellen kisojen edetessä. Tämän enempää hengennostatusta ryhmä ei tarvinnut.

– Kerroimme siinä vähän tarinoita, ja jätkillä oli rento fiilis, kun lähdimme palavereiden jälkeen hotellilta hallille, Matikainen sanoo.

– Minun mielestäni on parempi, ettei aleta mitään vauhkoamaan. Parempi niin, Ruutu heittää.

– Siinäkin oli jätkiä, jotka olivat olleet ennen finaaleissa eivätkä olleet ikinä voittaneet arvokisoissa. Siinä ei ollut sellainen olo, että jotain on jo saavutettu – päinvastoin, kaikki oli niin kesken vielä, hän lisää.

Immonen osui taas – ja mihin paikkaan!

Ruotsi sai MM-finaaliin terävämmän alun ja onnistui luomaan avauserässä vaarallisimmat maalipaikat. Toisen erän loppua kohti Leijonat sai kylmää vettä niskaan. Petteri Nokelaisen voittaman keskialueen aloituksen jälkeen kiekko tuli alas Topi Jaakolalle, jonka avaus takaisin Nokelaiselle päättyi Ruotsin kiekonriistoon.

– Minulle itse asiassa kävi sillä tavalla, että Ruotsin maalissa kiekko pomppasi jäästä lavan yli. Siitä tuli vastahyökkäys, ja Ruotsi pääsi tekemään johtomaalin, Nokelainen muistelee kahdeksan vuotta myöhemmin.

Magnus Pääjärvi-Svensson laukoi unelmavedon Petri Vehasen hanskapuolen yläkulmaan ja vei Ruotsin 1-0-johtoon. Matkalla kiekko näytti ottavan kimmokkeen Lasse Kukkosen mailasta.

Erän loppupuolella kiekko kävi jo Vehasen maalin tolpassakin, kun Ruotsi haki toista osumaansa ylivoimalla. Tämän jälkeen Janne Pesonen oli puolestaan Suomen ylivoimalla tyhjän maalin edessä, mutta Tre Kronor taisteli kiekon pois maalialueelta.

– Jossain vaiheessa oli pitkä pätkä, etten päässyt kentälle, ja se on aina vaikeinta katsoa penkiltä peliä. Siinä oli jäähyjä puolin ja toisin, mikä rikkoi sitä (peluutusta), Nokelainen muistaa tunnelmansa.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Jarkko Immonen oli Leijonien avainpelaajia keväällä 2011 – myös finaalissa.  imago sportfotodienst/ All Over Press

Lopulta Jarkko Immonen teki erän loppusekunneilla ratkaisun. Aikaa leipomiseen ei enää ollut, joten Immonen päätti laukoa. B-pisteen kaaren takaa lähtenyt tykitys helähti turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valitun Viktor Fasthin taakse hurjalla voimalla – seitsemän sekuntia ennen eräsummeria. Osuma oli Immoselle turnauksen yhdeksäs. 

Joukkueet palasivat vielä kerran pukukoppiin tasatilanteessa 1-1.

"Lähdetään hakemaan kannu pois"

Petri Matikainen ei muista ainuttakaan puheenvuoroa viimeiseltä erätauolta ennen MM-finaalin loppuhuipennusta. Sama tilanne on pelaajista Tuomo Ruudulla ja Petteri Nokelaisella. Ilmeisesti on uskottava, ettei Leijonien MM-kultajahdin villitsemiseen tarvittu Immosen maalin jälkeen mitään erityisiä sanoja.

– Siinä oli sellainen tunnelma, että lähdetään hakemaan kannu pois. Totta kai se erän lopun maali auttoi siihen. Ainakin itselläni oli sellainen olo, ettei jännityksen häivääkään ollut – vaan, että nyt mennään, urku auki, Ruutu toteaa.

– Totta kai se pelin tärkeys näkyy kehonkielessä ja sellaisessa, mutta tuntuu siltä, että jos siinä yrittäisi tehdä jotain muuta, niin se olisi vähän feikkiä. Siitä tulee sellainen olo, että tekikö se noin sen takia, koska sitä jännittää. Samoin, jos valmentaja tulisi liikaa jotain osoittelemaan, niin tulisi mieleen, että onko joku hätänä.

– Ei ole mitään hätää. Kaikki on tehty. Nyt vain pelataan, Ruutu jatkaa.

Turnauksen mittaan Leijonien valmennusjohdon välit olivat kiristyneet Norjaa vastaan pelatussa MM-puolivälierässä sanaharkaksi asti. Jukka Jalonen tunnusti myöhemmin olleensa varsin kovilla ylikierroksilla, mutta nyt tilanne oli täysin toinen.

– Jukka pystyi olemaan hyvin rauhallinen, avaamaan joukkuetta ja tuomaan uskoa. Ja sittenhän se räjähti kolmannessa erässä. Se oli sitten menoa. Pato aukesi, kun se ensimmäinen maali tuli, Matikainen kertoo.

– Jätkät näkivät tilaisuuden ja että se tilaisuus on nyt. Sen enempää en muista, mitä Jukka sanoi tai mitä muut sanoivat. Se fiilis oli kyllä erittäin määrätietoinen. Huone oli rauhallinen, ja kaikki tiesivät, mitä pitää tehdä.

Epäonnistunutkin kuti upposi

Kolmannen erän kolmannella minuutilla Petteri Nokelainen korvasi edellisen virheensä ja teki tällä kertaa itse raivoisan kiekonriiston keskialueella. Antti Pihlström polki räjähtävin potkuin kiekon kanssa Ruotsin alueelle ja tarjoili sen vasemmalle kaistalle Nokelaiselle, joka iski Leijonat 2-1-johtoon.

Nelosketjun sentteristä tuli Ville Peltosen jälkeen toinen Leijonille voittomaalin MM-finaalissa tehnyt pelaaja. Siinä hetkessä osuma ei tosin kauaa Nokelaista ravistellut.

– Olihan se 2-1-maali siihen paikkaan ihan huikea, mutta taas kerran: ei kyllä siinäkään hetkessä ollut voitto mielessä millään tavalla. Kyllä se ajatus oli seuraavassa vaihdossa, Nokelainen sanoo. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Petteri Nokelainen iski uransa isoimman maalin MM-finaalissa. 

Niko Kapanen huudatti suomalaisia alle minuuttia myöhemmin. Nyt sisään meni epäonnistunutkin laukaus.

Nokelainen arvioi, että Immosen maali toisen erän lopussa vapautti jotain energioita, joita pelaajat eivät välttämättä edes tienneet pidättelevänsä.

– Jos on pieni jännitys päällä, niin se näkyy sillä tavalla, ettet ole ihan yhtä ajoissa ja mietit hetken liikaa, niin se näkyy siinä pelaamisessa. Sitten kun tulee tuollainen vapauttava maali, se antaa pienet siivet muuhunkin pelaamiseen, Nokelainen pohtii.

Peli oli lukemissa 3-1 aina viimeisille neljälle minuutille asti. Sitten Janne Pesonen aloitti Tre Kronorin lopullisen tuhon 4-1-osumallaan ajassa 56.41.

Paljon veljiä

Leijonat takoi MM-kullan varmistukseksi vielä kaksi maalia lisää. Ruotsi lyötiin tavalla, jota se ei ollut koskaan saanut kokea.

– Minusta tuntui, että Ruotsi katsoi sitä huuli pyöreänä – valmentajista lähtien – että mitä me teemme. Mitään ei ollut enää tehtävissä, kun joukkue lähti menemään kohti tavoitetta, Petri Matikainen sanoo.

Ensimmäiset hetket suuren voiton jälkeen päättivät monen osalta äärimmäisen raskaan kevään. Matikaisella se oli alkanut viimeiseen hengenvetoon taistelluista pudotuspeleistä, joissa Blues taipui lopulta HIFK:n edessä.

– Siinä tietysti puhaltelee hetken ennen kuin se homma tulee toteen. Ensin sitä ei osaa edes tietyllä tavalla juhlia. Voiko tämä olla totta: voitimmeko me? Mikko Koivukin sanoi minulle, että jumalauta me voitettiin! Minä sanoin, että niin, me voitettiin, Matikainen nauraa.

– Kaikista kivointa ehkä oli, että kaikista tuli veljiä toisilleen. Sen siitä huomasi niin valmentajista, pelaajista, johtoryhmästä kuin muistakin.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Leijonien mestarijoukkue oli todella tiivis ryhmä. 

Ruutu yhtyy näkemykseen:

– Kun voitat yhdessä, olette loppuelämän yhdessä. Se tunne oli silloinkin. Paljon veljiä.

Petteri Nokelainen kertoo, että Bratislavan illan kultajuhlat menivät jo varavirralla.

– Muistan ainakin sen, että tankki oli ihan tyhjä. Varsinkin itselläni, koska olin ollut niin hemmetin pitkän leirityksen jo. Siinä oli viimeisinä päivinä (ennen kisoja) ollut sellaista hotellikuolemaa jo. Päivät toistavat itseään ja rutistat aina uuteen peliin.

– Siitä mentiin hotellille ja saunottiin. Tuskin kukaan nukkui ollenkaan, Nokelainen arvioi. 

Sensaatiomainen MM-kulta nosti tunnelmat kattoon myös kotimaassa, minkä pelaajat ja Leijonien johto saivat kokea palattuaan Suomeen. Juhlinta jatkui villinä, eikä kommelluksiltakaan vältytty. Mestaruushuumaa käsitellään sarjan viimeisessä osassa.