Opettajat ovat huolissaan lasten kädentaitojen puolesta. Vanhempia kehotetaan ottamaan lapset mukaan arkisiin askareisiin ja antamaan työkaluja käteen, sillä vain tekemällä oppii.
– Minä olen ollut 26 vuotta opettajana, ja kyllä kädentaidot ovat heikentyneet. Se näkyy niin, että pitää lähteä tekemään pienempiä töitä ja enemmän perusteista liikkeelle. Perusteiden opetteluun menee pidempi aika kuin aikaisemmin, kertoo TAO ry:n eli Teknisten aineiden opettajien puheenjohtaja Ilkka Kokkonen.
Saman on huomannut Helsingin Taivallahden peruskoulun luokanopettaja Meikku Kankaanpää.
– On vähän kahtiajakoa. Pääkaupunkiseudulla osaavat paremmin ne, joilla on mökki tai mummola, joissa isovanhempi tai vanhempi on näyttänyt, kuinka käytetään sahaa tai on naulattu tai tehty edes jotain. Myös ne, jotka ovat partiossa kysyvät, saako vuolla ja sanon, että saa vuolla. Toisten kanssa lähdetään liikkeelle hyvinkin perusasioista.
Haastavampi saksien käyttö ei suju
– Saksien käytön kanssa alkaa olla vähän sellaista, että minkään tarkemman leikkaus ei enää oikein suju. Saksilla ei selvästikään leikata kotona enää niin paljon kuin aikaisemmin. Ollaan ylipäänsä paljon varovaisempia kaikessa.
– Jos antaa jonkun höyläämättömän laudan käteen, niin lapsi ei halua ottaa sitä vastaan, koska pelkää, että tulee tikkuja. Liimaakin pitäisi levittää jollain tikulla. Sormella liimaa ei voisi laittaa, opettaja ihmettelee.
Meikku Kankaanpää kehottaa vanhempia antamaan lapselle reippaasti työvälineitä käteen. Tekeminen on ainoa keino oppia.
– Vaikka vasara käteen. Ei se haittaa, vaikka lyö sormeen. Siitä oppii eikä lyö toista kertaa.
Myös opetusneuvos Irmeli Halinen on samoilla linjoilla. Kädentaitojen heikentyminen kertoo jostain, mitä jää tapahtumatta kotona.
– Pitäisi malttaa ottaa lapsia mukaan arjen tekemiseen, että he oppivat kädentaitoja. Ne eivät voi mitenkään kehittyä sinä pienenä tuntimääränä, mikä koulussa on käytettävissä. Tarvitaan näiden taitojen harjaantumista myös kotona.
Kaunokirjoitus kehittää osaltaan kädentaitoja
Luokanopettaja Kankaanpää harmittelee kaunokirjoituksen pois jäämistä. Sekin kehittäisi oppilaan kädentaitoa.
– Kaunokirjoitus on ikävä kyllä vähenemään päin. Uusi käsiala on jo paljon katkonaisempaan. On hyvä tehdä jotain, mikä vaatii hienomotoriikkaa. Siinä pitää keskittyä ja miettiä liikkeen jatkuvuutta. On heikennys, että se jää pois, Meikku Kankaanpää sanoo.