Äänikirjojen suosio kasvaa, mutta kirjailijoille kehitys merkitsee epävarmempaa toimeentuloa. Fyysisestä kirjasta kirjailija voi saada noin kolme euroa, suoratoistossa kuunnellusta kirjasta vain noin 50 senttiä. Tommi Kinnunen sanoo muutoksen näkyvän jo omassa tilinauhassaan.
"Epävarmoille. Mies uppoaa yhä pidemmälle valtamerten syvyyksiin. Hän on jo kauan sitten ohittanut pisteen, jossa aurinko vielä valaisee vesimassat, ja nyt ympärillä on enää pelkkää pimeyttä…"
Hannu-Pekka Björkmanin rauhallinen ja matala ääni vie kuulijan Tommi Kinnusen uuden romaanin Pitkä aukea maailmaan.
Äänikirjojen tarjonta kasvaa vauhdilla. Suomi lukee -tutkimuksen mukaan jo lähes joka neljäs suomalainen tilaa äänikirjapalvelua. Lukijalle kehitys tarkoittaa valtavaa kirjavalikoimaa kohtuulliseen hintaan. Kirjailijan näkökulmasta yhtälö on toinen.
Kirjailija kirjoittaa, ammattilainen lukee
Kinnunen ei itse halua lukea kirjojaan äänikirjoiksi.
– Mielestäni lukemisen hoitaa puhumisen ammattilainen, ja sellainen minä en ole. Siitä tulisi aika kauheaa, jos lähtisin itse tankkaamaan kirjaa. Olen paljon parempi painelemaan näppäimiä ja tekemään sitä kirjaa. Lukemisen jätän jollekin muulle, Kinnunen sanoo MTV.
Pitkä aukea on itsenäinen jatko-osa Neljäntienristeykselle ja Lopotille. Tällä kertaa keskiössä on Johanneksen rakkaustarina.
Äänikirjan lukijaksi Björkmania ehdotti Kinnunen itse.
– Björkman on mielestäni sellainen hahmo, joka sopii siihen lukijaksi, ja olen hyvin iloinen, että hän suostui. Äänikirjaa en ole vielä kuunnellut, mutta olen kuullut Hannu-Pekka Björkmanin lukevan livenä kirjan ensimmäiset luvut.
Krista Kosonen oli Pulkkisen toive
Riikka Pulkkisen uusimman romaanin Pienet joutsenet lukee puolestaan Krista Kosonen. Romaanissa seurataan lapsiryhmää, joka valmistelee venäläisen baletinopettajan johdolla Joutsenlampea samalla, kun Neuvostoliitto alkaa rakoilla liitoksissaan.
Pulkkinenkaan ei kaipaa omaa ääntään äänikirjaan.
– Itselläni on kuulemma jonkin verran ruosteisuutta äänessäni. En ehkä edes voisi lukea omaa teostani. Toisaalta haluaisinko sittenkään? Minusta lukija – ja kuuntelija – ansaitsee tietynlaisen fiktiivisen etäisyyden romaanin tekijään, joka tässä tapauksessa olen minä.
Kosonen oli Pulkkiselle mieluinen valinta.
– Krista on yksi omista suosikkilukijoistani, joten ilman muuta halusin ja toivoin, että Krista voisi tämänkin romaanin lukea, Pulkkinen kertoo MTV.
Sama romaani, murto-osa korvauksesta
BookBeat, Storytel, Nextory ja Spotify ovat muuttaneet nopeasti suomalaista kirjamarkkinaa. Suomi lukee -tutkimuksen mukaan jo lähes joka neljäs suomalainen tilaa äänikirjapalvelua.
Kirjailijaliiton mukaan ongelmana on suoratoistopalvelujen hinnoittelu ja se, kuinka pieni korvaus yksittäisen teoksen kuuntelemisesta lopulta päätyy kirjailijalle.
Fyysisen kirjan myynnistä kirjailija voi saada noin kolme euroa, kun äänikirjan kuuntelusta korvaus voi jäädä noin 50 senttiin.
Kirjailijaliiton lakiasiainpäällikkö Eeva Asikainen muistuttaa, ettei kirjailijan tekemän työn määrä riipu siitä, missä muodossa valmis teos kuluttajalle päätyy.
– Kirjailija tekee aina saman työn teoksensa eteen riippumatta siitä, missä julkaisumuodossa tai jakelukanavassa sitä myydään.
Kirjailija ei myöskään saa kirjoittamiseen käyttämistään kuukausista palkkaa samaan tapaan kuin palkansaaja työstään, vaan tulot syntyvät teoksen menestyksen ja kustannussopimuksen perusteella.
– Jos teoksen kappaleen hinnoittelu on pielessä, kuten nyt suoratoistopalveluissa, niin kyllähän se näkyy kirjailijoiden tuloissa, Asikainen sanoo.
Asikaisen mukaan kyse on myös kulttuuripolitiikasta ja kirjailijoiden turvaverkosta. Suoratoistopalvelut ovat muuttaneet markkinaa nopeasti, eikä yksittäisellä kirjailijalla ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa kehitykseen.
Voiko romaaneilla enää elää?
Epävarmuuden tuntevat myös kirjailijat itse.
Riikka Pulkkinen ei pidä itsestään selvänä, että romaaneja kirjoittamalla pystyy tulevaisuudessa hankkimaan toimeentulonsa.
– Varmasti menee epävarmasti, näin voi sanoa. Ei ole ihan varmuutta siitä, pystyykö jatkossa elättämään perheensä esimerkiksi tekemällä pelkästään romaaneja. Suoratoistopalvelujen tuleminen kirjamarkkinaan on ollut iso muutos ja aiheuttanut ennen muuta epävarmuutta.
Kinnunen näkee muutoksen tilinauhassaan
Tommi Kinnunen sanoo suoratoiston vaikutuksen näkyvän jo konkreettisesti omissa tuloissaan.
– Kyllähän äänikirjapalvelut ja yleensäkin lukuaikapalvelut aika reippaasti muuttavat tätä ansaintaa. Sen huomaa myöskin omassa tilinauhassa. Eli kyllä se tuntuu.
Kinnusen arvio ammattikirjailijoiden tulevaisuudesta on synkkä.
– Jos tähän asti Suomessa on ehkä ollut noin kahdeksankymmentä kirjailijaa, jotka elävät kirjoittamisella, niin veikkaanpa, että pian ei ole.
Syövätkö äänikirjat siis kirjailijan leipää?
– Kyllä. Niitä tarjotaan niin halvalla lukijoille kokonaispakettina, että siinä ei kirjailijalle kovin paljon jää.
Kirja halpeni – mutta kuka maksaa hinnan?
Kuluttajan kannalta suoratoistossa on paljon hyvää. Yhdellä kuukausimaksulla saa kuunneltavakseen suuren määrän kirjallisuutta, ja kirjoja tarjotaan myös muiden digitaalisten palvelujen tilausten yhteydessä.
Lukijalle se säästää rahaa ja madaltaa kynnystä tarttua uusiin kirjoihin ja kirjailijoihin.
Samalla yksittäisen uutuuskirjan erityisyys voi kadota. Kun lähes kaikki on saatavilla heti ja edullisesti, kirjasta tulee helposti yksi sisältö muiden joukossa.
Fyysinen kirja ei silti ole katoamassa.
3 155 varausta – paperikirja kiinnostaa yhä
Tommi Kinnusen uuden romaanin kysyntä kirjastoissa kertoo paperikirjan vetovoimasta. Reilu viikko "Pitkän aukean" ilmestymisen jälkeen Helmet-kirjastoissa eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueella kirjasta oli jo 3 155 varausta.
Töölön torilla kahvilla istuva Assi Liikanen kuuluu fyysisen kirjan puolustajiin. Hän kuuntelee äänikirjoja vain vähän. BookBeat-jäsenyys hänellä kyllä on, mutta kuunteleminen ei tunnu omalta.
– Vaikka olen eläkkeellä, en oikein osaa istua ja kuunnella tai kävellä ja kuunnella. Kyllä minulle kirja on edelleen kirja – paperikirja.
Parhaillaan Liikanen lukee Kinnusen Pitkää aukeaa, jonka hän on juuri hankkinut. Hän on ostanut viime aikoina muitakin uusia suomalaisia kirjoja.
– "Pitkä aukea" vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta heti alusta lähtien. Siinä on erilaista kerrontaa, ja myös sivujen visuaalinen asettelu on omanlaisensa. Sellaistahan ei äänikirjassa näe.
Liikanen tunnustautuu vankaksi fyysisen kirjan kannattajaksi.
– Ehdottomasti, ehdottomasti.
80 tuntia Tolstoita – ja koukkuun
Kalle Heiskasen tie äänikirjojen pariin oli täysin toisenlainen. Hän joutui silmäleikkauksen jälkeen makaamaan viikon sängyssä vatsallaan eikä pystynyt lukemaan.
Ratkaisuksi löytyi äänikirja – eikä Heiskanen valinnut ihan kevyintä mahdollista aloitusta.
– Aloitin Sodalla ja rauhalla. Se oli neljä kertaa 20 tuntia. Se oli hyvä kurssi, ja siinä jäi heti koukkuun.
Heiskanen oli lukenut Tolstoin klassikon jo aikaisemmin. Kuunteleminen muutti kuitenkin kokemusta tutusta kirjasta.
– Huomasin, että kuunneltuna se avautui aivan uudella ja todella mielenkiintoisella tavalla.
Some palkitsee heti, kirja vasta myöhemmin
Tommi Kinnunen opettaa edelleen äidinkieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren Lyseon lukiossa. Enää hän ei jaksa kirjoittaa öitä myöten, vaan romaanit syntyvät pääasiassa koulujen loma-aikoina.
Opettajana Kinnunen joutuu myös perustelemaan nuorille, miksi kirjaan kannattaa tarttua vuonna 2026, kun vapaa-ajasta kilpailevat pelit, videot ja sosiaalinen media.
– Siihen on monta syytä. Yksi on se, että kirja opettaa pitkäjänteistä keskittymistä. Videopelissä tai sosiaalisessa mediassa palkkio tulee saman tien, mutta kirjan kanssa sitä voi joutua odottamaan pari viikkoakin.
Yksi lukija, monta elämää
Kinnusen toinen perustelu lukemiselle menee vielä syvemmälle.
– Ihminen, joka ei lue, elää ainoastaan yhden elämän. Ihminen, joka lukee, elää aika monta.
Mutta uppoaako perustelu myös Kinnusen opettamiin teineihin?
– No ei mene, mutta parhaani yritän.
