MTV Uutiset haastatteli kahta lapsiperheiden köyhyyttä kokenutta henkilöä. Perheenäiti Minna sanoo, ettei köyhyys välttämättä näy päällepäin: kallista merkkiä olevat lastenrattaat ostettiin silloin, kun perheen isällä oli vielä työ. Sosiaalityöntekijänä toimiva Jenni Kuisti tunnistaa perheen tarinan töistään tutuksi.
Minna* kertoo, että nelihenkisen perheen köyhät ajat alkoivat, kun perheen isä jäi työttömäksi. Minna itse on yliopistossa ja yhteiskuntapolitiikan opiskelija, mutta ollut nyt kuusi vuotta lasten kanssa kotiäitinä. Perhe asuu pääkaupunkiseudulla.
Köyhyys riipii perhettä erityisesti juhlapyhinä.
– Kun ei ole ylimääräistä rahaa, niin ei ole varaa ostaa lapsille lahjoja. Emme halua laittaa ruokarahoja turhan, halvan tavaran ostamiseen. Elämyslahjat ovat liian kalliita edes harkittaviksi, Minna summaa.
Perheenäiti on lukenut kirjallisuutta, jossa kerrotaan Suomen historian köyhemmistä ajoista. Siihen verratessaan hän kokee nykyisen menon olevan yhtä kulutusjuhlaa.
– Toisaalta elintaso on nyt kohonnut, ja se tuo uudenlaiset tarpeet ja odotukset. Se, ettemme voi lainkaan harrastaa ja matkustaa, ottaa henkilökohtaisesti koville.
Perhe säästää monessa asiassa, jotta selviäisi
Perhe säästää esimerkiksi siinä, etteivät he syö ulkona lainkaan vaan syövät lähinnä kotiruokaa. Perheen lapset eivät voi harrastaa mitään, ja äitikin ikävöi aiempia harrastuksiaan, muun muassa ratsastusta. Minna haluaisi tarjota lapsilleen harrastusmahdollisuuksia, mutta ei voi.
Jotkut kodin kalusteista on saatu ilmaiseksi. Osa kalusteista on ostettu silloin, kun perheen isällä oli vielä työ.
– Olemme löytäneet lapsille ilmaiseksi sängyt. Esikoisen aikaan meillä oli vielä varaa parin sadan sänkyyn, nyt se tuntuu todella isolta summalta.
Minna yritti ensin säästää jo ensi kesää varten joka kuukausi jotain, mutta ylimääräistä rahaa ei ole ollut säästöön saakka.
"On pakko tyytyä huonompaan"
Minna kertoo MTV Uutisille, että köyhyys aiheuttaa välillä toivottomuuden tunteita.
– Välillä tuntuu, että kaikki muuttuu vielä ”normaaliksi”. Välillä taas on tunne, että ei kai tästä suosta ikinä pääse ylös.
Hän pohtii suomalaisten köyhyyttä myös ilmiönä.
– Onko ihminen Suomessa köyhä, jos on periaatteessa kaikkea, mitä tarvitsee? Mutta niin se vaan on, että mihinkään ylimääräiseen ei meillä ole varaa. Ei matkusteluun, harrastuksiin tai ulkona syömiseen.
Minna haluaisi ostaa laadukkaampia ja kestävämpiä lastenvaatteita, mutta edes alevaatteisiin ei ole aina varaa.
– On pysäyttävää tajuta, että on pakko tyytyä huonompaan. Olen työstänyt tätä mielessäni: se ei ole tietoinen valinta vaan pakko. En enää kiertele kaupoissa, vaan kirpputoreilla ja alennusmyynneissä. Haluaisin välttää halpaketjuja, Minna kuvaa.
Perheen köyhyys on jatkunut kaksi vuotta: siitä lähtien, kun perheen isä jäi työttömäksi. Minna arvelee, että ulospäin he eivät näytä köyhiltä. Heillä on auto ja kaksikerroksinen paritalo. Arvokasta merkkiä olevat lastenvaunut ostettiin silloin, kun perheellä oli vielä rahaa niihin.
Minnan mukaan perheen lapset ovat niin pieniä, etteivät vielä ymmärrä köyhyyttä. Perheen isä taas on ollut vielä niukemmissa oloissa lapsuudessaan, joten hän pitää nykyistä tilannetta jopa melko hyvänä.
"Elämme sosiaalituilla"
Minna sanoo, että he ovat nyt jonkinlaisessa tuloloukussa.
– Elämme sosiaalituilla. Olemme tuloloukussa: pitäisi olla melko hyvä palkka, jotta työnteko kannattaisi. Mieheni suunnittelee yrityksen perustamista, mutta raha on siinäkin esteenä.
Perheen äiti toivoo, että yhteiskunta kannustaisi aiempaa enemmän opiskeluun ja yrittämiseen. Hän sanoo, että jos palaa opintojen pariin, ei tule vähään aikaan saamaan rahallista tukea. Se pelottaa jo ajatuksena.
– Nyt systeemi on sellainen, että se nujertaa ja passivoi ihmisen. Tosi helposti jää kotiin makaamaan, Minna huokaa.
Sosiaalityöntekijä: ”En lähtisi syyttämään yksilöitä”
Sosiaalialalla 10 vuotta toiminut Jenni Kuisti tunnistaa haastatellun perheen tilanteen tutuksi.
– Monet köyhät ihmiset elävät jossain yhteiskunnan tukitoimien välissä tai niiden loukussa. Opiskelujen jatkaminen olisi järkevää tälle äidille, mutta jos se ei rahallisesti onnistu, hän ei voi jatkaa opiskeluja. Tällöin yhteiskunta ei kannusta eteenpäin menemiseen. En lähtisi syyttämään yksilöitä, Kuisti kuvaa MTV Uutisille.
Kuisti sanoo yhteiskunnan viimeaikaisten leikkausten osuneen juuri lapsiperheisiin. Toimeentulotuen siirtyminen Kelalle mutkisti monen tilannetta, ja subjektiivisen päivähoidon leikkaaminen osui juuri perheisiin. Lapsilisänkin ostovoima on tippunut Kuistin mukaan kolmanneksella vuodesta 1994.
Kuisti puhuu asiasta avoimesti, koska kokee sen tehtäväkseen työnkin kannalta.
– Meidän sosiaalityöntekijöiden on puhuttava lapsiperheiden köyhyydestä, koska yleensä näillä ihmisillä ei ole itsellään voimia pitää itsestään ääntä, Kuisti sanoo.
Työttömyys ja opiskelut usein lapsiperheköyhyyden takana
Kuisti sanoo nähneensä työssään köyhiä lapsiperheitä, jotka lopulta selviävät rahallisesti vaikeasta tilanteestaan. Hän sanoo lapsiperheköyhyyden olevan usein Suomessa väliaikaista ja elämäntilanteista johtuvaa. Opiskelu tai työttömyys ovat usein lapsiperheiden köyhyyden takana.
Suomessa on lisäksi paljon pitkäaikaisesta köyhyydestä kärsiviä perheitä, joissa köyhyyden vaikutukset ovat erityisen suuret.
– Köyhyys vaikuttaa peruuttamattomasti lasten elämään. Köyhyys tutkitusti periytyy, ja esimerkiksi lapsi, joka ei voi harrastaa mitään, leimautuu äkkiä porukassa.
– Köyhyys on lisäksi aikuisille valtava stressi ja vaikuttaa jaksamiseen. Se taas saattaa altistaa vaikka kovempien kasvatuskeinojen käyttämiseen. Kaikki köyhät vanhemmat eivät silti käytä lastensa kanssa kovia kasvatuskeinoja.
Kuisti kritisoi sankaritarinoita selviämisestä
Jenni Kuisti sanoo, että mediassa esiintyvät sankaritarinat ovat usein valheellinen narratiivi. Yksilöt kun harvoin selviävät köyhyydestä yksin.
– Köyhyydestä selviytyneitä yhdistää se, että positiiviset asiat tapahtuvat heille juuri oikeaan aikaan. Jos näitä sankaritarinoita katsottaisiin tarkemmin, selvinneiden ihmisten läheltä löytyisi heitä tukevia ihmisiä ja muita selviytymistä tukevia asioita.
Ihmisten välillä on yksilöllisiä eroja, mutta Kuistin mukaan suurempi merkitys on kasvuolosuhteilla ja kodin tunneilmapiirillä.
– On olemassa toki hermorakenteeltaan sellaisia ihmisiä, jotka kestävät enemmän rankkoja asioita kuin toiset. Yksin eivät hekään silti pärjää.
– Mutta jo sillä, sanotaanko sinulle lapsena, että pystyt mihin vain, on suuri merkitys. Ne lapset, joille se sanotaan, pystyvätkin todennäköisemmin vaikka mihin, Kuisti kiteyttää.
Joulupuukeräykset eivät poista laajempaa ongelmaa
Sosiaalityöntekijä Kuisti sanoo, että joulun aikaan ihmiset haluavat auttaa. Esimerkiksi joulupuukeräyksillä on suuri merkitys monen lapsiperheen elämään.
– Niitä paketteja on itku silmässä usein jaettu. Monelle lapselle joulupuukeräyksestä saatu lahja on ainut, jonka hän saa sinä jouluna, Kuisti kuvailee.
Kuisti painottaa kuitenkin, ettei köyhien lapsiperheiden ahdinko poistu yksittäisillä keräyksillä.
– Sädekehän kiillotus ärsyttää minua, koska lapsiperheiden tukeminen olisi pohjimmiltaan yhteiskunnan tehtävä eikä yksilöiden. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät poistu keskituloisten tai rikkaiden hyväntekeväisyydellä, Kuisti summaa.
Lue myös: Vuosien köyhyys oli nujertaa suurperheen äidin Stinan – teki rohkean loikan ja johtaa nyt menestyvää yritystä: "Ne rahat on maksettu veroina moninkertaisesti takaisin, mitä aikanaan saatiin tukina"
Lue kaikki lifestyle-aiheiset jutut
*Minnan nimi muutettu
