Ranska 2006. Ohjaus: Pascale Ferran. Käsikirjoitus: Roger Bohbot ja Pascale Ferran, D.H. Lawrencen romaanin pohjalta. Tuotanto: Gilles Sandoz, Kristina Larsen. Kuvaus: Julien Hirsch. Leikkaus: Yann Dedet ja Mathilde Muyard. Pääosissa: Marina Hands, Jean-Louis Coullo’ch, Hippolyte Girardot, Hélène Alexandridis, Hélène Fillières, Bernard Verley, Sava Lolov. Kesto: 168 min.
”Meidän aikamme on pohjimmiltaan traagillinen aikakausi, ja siitä syystä kieltäydymme kokemasta sitä traagillisesti”, kirjoitti brittikirjailija D.H. Lawrence vuonna 1928 romaanissaan Lady Chatterleyn rakastaja. Teos joutui skandaalioikeuskäyntien myötä sensuurin hyllyttämäksi yli 30 vuodeksi eroottisten ainestensa vuoksi. Se on nauttinut maailmanmainetta nimenomaan ”eroottisena klassikkona” tai ”vallankumouksellisen uskaliaana rakkausromaanina”, vaikka kaikkein vallankumouksellisinta Lawrencen teoksessa lienee ollut sen feministinen väri: aikaansa nähden vahva ja kriittinen naisen näkökulma paitsi seksuaalisuuteen myös muuhun miehisten rakenteiden jäykistämään maailmaan.
Lady Chatterleyn rakastaja ei siis ole ”pelkkä” rakkausromaani vaan myös tarkka psykologis-yhteiskunnallinen analyysi I maailmansodan jälkeisestä, itseensä pettyneestä Euroopasta ja brittiläisestä luokkasysteemistä. Ilmestymisajankohtanaan suurinta pahennusta herätti päähenkilöiden – ladyn ja palkollisen – välinen epäsäätyinen suhde. Nykysilmin tämä seikka tuntuu merkityksettömältä; ajattelultaan vapaan ja vapaudenkaipuisen naispäähenkilön mietteet sen sijaan näyttäytyvät yhä hämmästyttävän rohkeina ja ajattomina. Paljon rohkeampina kuin kirjan kulttimaineen synnyttäneet seksikohtaukset, jotka toki eroottisuudellaan hakkaavat nykypornoistuneen tarjonnan 6 – 0.
Tv:n ja elokuvan puolella Lawrencen teos on ehtinyt poikia ainakin ranskalaisen, italialaisen, japanilaisen sekä lesboseksillä leikkivän jenkkimukaelman, ja viimeisimpänä nähtiin brittiohjaaja Ken Russellin mukiinmenevä tv-versio 1993. Sovituksiin on tarttunut harmillisen vähän romaanin poliittisia elementtejä: painopiste on pysynyt puhtaassa romantiikassa. Näin pitkälti myös tässä ranskalaisvoimin toteutetussa, lukuisin palkinnoin muistetussa uudelleenfilmatisoinnissa, jossa on ensimmäistä kertaa naisohjaaja, vuonna 1960 syntynyt Pascale Ferran. Häntä lie kiittäminen elokuvan harvinaislaatuisesta herkkyydestä ja vivahteidentajusta.