Lukuisilla ammattiryhmillä on työnsä puolesta pääsy kansalaisten henkilötietoihin. Tähän ammattijoukkoon kuuluvat esimerkiksi poliisit, sairaanhoitohenkilökunta, Kelan työntekijät, kuntien sosiaalityöntekijät. Yksin sairaanhoitajia oli vuonna 2008 Sairaanhoitajaliiton mukaan työelämässä 71 500.
Kun listaan lisätään vielä yksityinen puoli, esimerkkinä vaikkapa pankkivirkailijat ja luottolaitoksissa työskentelevät ihmiset, on määrä suorastaan tyrmistyttävän suuri.
Isot viranomaisrekisterit sisältävät monesti arkaluontoista tietoa, joka kuuluu yksityisyydensuojan piiriin. Kymmenillä, jollei sadoilla tuhansilla, ihmisillä on ainakin teoriassa pääsy näihin tietoihin. Ja koska kyse on ihmisistä, ei väärinkäytöksiltäkään voida välttyä.
Viimeksi eilen Yle uutisoi tapauksesta, jossa Haartmanin sairaalan määräaikainen osastosihteeri oli katsellut luvatta lähes kahdensadan potilaan potilastietoja. Tapaus oli paljastunut sairaalan omavalvonnassa.
Valvonta parantunut
Viranomaisten mukaan luottamuksellisten henkilötietojen käyttöä valvotaankin melko tiiviisti.
Kansalaisten henkilötietoihin käsiksi pääsevien työntekijöiden tekemiä tietohakuja valvotaan sähköisten sormenjälkien avulla esimerkiksi sairaaloissa, poliisissa ja Kelan toimistoissa.
–Tietoturvallisuus on parantunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana merkittävästi. Nykyisin kaikista henkilötietojen tarkastuksista jää rekistereihin jälki, jonka perusteella voidaan myöhemmin selvittää, onko henkilötietoja katselleella työntekijällä ollut syy tietojen katseluun, kertoo Valviran ryhmäpäällikkö Markus Henriksson.
–Vanhaan kansio- ja mappiaikaan tietojen urkkimista oli paljon vaikeampi valvoa.