Kuppa kukoisti tuoreen tutkimuksen mukaan Etelä-Amerikassa jo ennen Kolumbusta.
Kupan alkuperästä on keskusteltu vuosikymmenien ajan. Veikö tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus kupan mukanaan Amerikan mantereelle vai toiko hän sen palatessaan tuliaisena Eurooppaan?
Kupan puhkeaminen Euroopassa 1400-luvun lopulla tapahtui pian sen jälkeen, kun Kolumbus ja hänen miehistönsä palasivat varhaisilta tutkimusmatkoiltaan Amerikasta.
Nyt muinaisista eteläamerikkalaisista luista saatu DNA on ratkaissut arvoituksen, Helsingin yliopisto kertoo tiedotteessaan.
Max Planck -instituutin johtamassa laajassa tutkimusprojektissa ollut Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen professori Antti Sajantilan tutkimusryhmä oli mukana löytämässä viisi muinaisen kupan tautiperheen genomia Meksikosta, Chilestä, Perusta ja Argentiinasta.
– Ryhmämme pitkäaikainen projekti Perussa antoi mahdollisuuden tutkia nimenomaan perulaisia muumioita kupan suhteen, Sajantila kertoo tiedotteessa.
Lue myös: Seksitautitartuntojen määrä lähti kasvuun yhdestä selvästä syystä
Viisi muinaista patogeenia johtivat jäljille
Arkeologisista luista on saatu DNA:n avulla paljon tietoa ruton, tuberkuloosin, spitaalin ja isorokon historiasta, mutta kupan historian selvittäminen on osoittautunut haastavammaksi.
Useita kupan perheen genomeja on ennallistettu arkeologisista luista, mutta löydöt eivät ole pystyneet vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin, jotka liittyvät kupan esikolumbiaanisiin tai jälkikolumbiaanisiin teorioihin.
Jo jonkin aikaa on tiedetty, että kupan kaltaisia infektioita esiintyi Amerikassa vuosituhansien ajan, mutta pelkästään leesioiden perusteella on ollut mahdotonta varmistua, onko kyseessä kuppa. Leesio tarkoittaa elimen toimintaan tai rakenteeseen liittyvää sairaalloista vammaa, vauriota, vioittumaa tai häiriötä.
Luupatologian perusteella ei ole myöskään ollut mahdollista sanoa, onko tauti peräisin Amerikan mantereelta vai tuliko se aikoinaan Aasiasta Amerikan mantereen asuttamisen aikaan noin 15 000 vuotta sitten.
Moderneja huipputekniikoita käyttämällä tiimi pystyi kuitenkin palauttamaan ja analysoimaan viisi muinaista kupan tautiperheen genomia Meksikosta, Chilestä, Perusta ja Argentiinasta.
– Vaikka DNA:n säilyminen aiheutti analyyttisiä haasteita, pystyimme luotettavasti määrittämään yhteyden kupan sukupuuttoon kuolleiden muotojen ja nykyisin maailmanlaajuiseen terveyteen vaikuttavien kantojen välillä, Sajantilan ryhmän perulainen postdoc-tutkija Evelyn Guevara kertoo tiedotteessa.
Lue myös: Näin sukupuolitaudit testataan – "Seksitaudit usein oireettomia"
Amerikka oli kupan tautiperheen keskus
Kuppa kuuluu pieneen tautiperheeseen, johon kuuluvat myös frambesia ja bejel, jotka molemmat luokitellaan laiminlyödyiksi trooppisiksi taudeiksi, jotka ovat jääneet AIDSin, malarian ja tuberkuloosiin varjoon.
Uusimpien muinaisten genomitietojen perusteella on nyt selvää, että Amerikan manner oli tämän tautiryhmän muinaisen monimuotoisuuden keskus jo ennen Kolumbuksen saapumista.
Kuppa- ja frambesiatapaukset lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun noin vuodesta 1500 alkaen.
Tämä on todennäköisesti syynä myös 1500-luvun Euroopan epidemian laajuuteen ja intensiivisyyteen, jonka maailmanlaajuista leviämistä helpotti orjakauppa ja eurooppalaisen asutuksen laajentuminen Amerikassa ja Afrikassa seuraavina vuosikymmeninä ja vuosisatoina.
– Vaikka alkuperäiskansat Amerikassa kantoivat näiden tautien varhaisia muotoja, eurooppalaiset olivat keskeisiä niiden levittämisessä ympäri maailmaa, Guevara lisää.