Katkeavatko ihmissuhteet olosuhteiden pakosta vai tieten tahtoen tarkoituksella?
– Käykö sinulle koskaan niin, että istut juttelemassa kaverin kanssa ja kesken kaiken oivallat, että jatkoa tuskin tulee, että kaikki on jo sanottu? kysyy Helmen ensimmäinen haastateltava, 38-vuotias Miisa eli "Mikki".
Hänen mielestään ystävykset tietävät yleensä vaistomaisesti, milloin toinen on kääntymässä sellaiseen suuntaan, johon toinen ei voi seurata. – Olin itse aikoinaan kaveripiirin ainoa sinkku muiden pariutuessa kilpaa ympärillä. Yksi toisensa jälkeen kaverisuhteet vain hiipuivat pois, Mikki sanoo vähän surullisena.
– Mitään riitaa ei koskaan ollut, minun ei kai vain uskottu ymmärtävän. Jäin keskustelussa pikkuhiljaa ulkopuoliseksi, puheenaiheet vähenivät ja vähenivät kunnes lopulta huomasin, etten ollut tavannut sitä tai sitä vanhaa kaveria moneen viikkoon, enkä enää tuntenut siitä muuta kuin vähän haikeutta.
Liitossa oli ahdasta
Seuraavaksi tarinansa kertoo 29-vuotias Anne:
– Itkut on itketty ja parut paruttu. Miehellä oli se klassinen toinen nainen, tai oikeastaan varmaan jo kolmas.
– Tunsin itseni niin typeräksi ja...jotenkin likaiseksi. Ajattelin, että jokainen ohikulkijakin tietää, etten kelvannut ja että minut on jätetty. Seisoin jopa jynssäämässä itseäni suihkussa, että olisin saanut sen kaiken irti itsestäni ja itsekunnioitukseni takaisin, Anne kertoo ja pyyhkäisee kaikesta huolimatta vielä silmiään.
– Ai että päättyikö juttu kerrasta? Sen saat kyllä uskoa! Mies tosin kertoi itse lähtevänsä uuden naisensa luokse. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos minun olisi pitänyt etsiä siinä tilanteessa vielä asuntoakin, Anne päättää.
