Kuka on Wilhelmina Af Fera? Koulukiusatun tytön matka palvotuksi pin-up-kaunottareksi: "Olen aina ollut vähän epävarma itsestäni"

Palvottu pin-up-tähti Wilhelmina Af Fera kertoo pin-up-tyylinsä ehdottomista kulmakivistä 4:20
Videolla pin up -tähti Wilhelmina Af Fera kertoo pin-up-tyylinsä ehdottomista kulmakivistä.

Pikkukaupungin kiusatusta tytöstä kuoriutui palvottu ja menestynyt pin-up -kaunotar, jonka elämää seuraavat sadat tuhannet sosiaalisen median seuraajat.

Espoolaisen naapuruston tavallisen kerrostalon ulko-oven avaa upeaan tyköistuvaan keltaiseen jakkumekkoon pukeutunut leiskuvan punahiuksinen nainen. Hänen huulensa ovat punatut ja silmiä koristavat taidokkaat mustat rajaukset. Jaloissa kopisevat suloisilla höyhenillä koristetut korolliset tohvelin tapaiset avokkaat. Hänen takaansa avautuu pieteetillä sisustettu värikäs pikkukoti.

Kodin jokaisella värikkäällä pinnalla on katseen vangitsevia mielenkiintoisia esineitä, joiden jokaisen taustalta löytynee tarinoita kerrottavaksi. Olohuoneen kruununa toimii upottavan pehmeä vaaleanpunainen sohva.

Tuntuu, kuin olisi hypännyt hississä aikakoneeseen suoraan 1950-luvun unelmafantasiaan. Kovin kaukana siitä ei olla, sillä koti kuuluu maailmankuululle suomalaiselle pin-up -tähdelle, Wilhelmina Af Feralle.

Ida Oulun Lumijoelta

WIlhelminan lämmitettyä haastattelua varten mausteista teetä kannullisen verran, alkaa hän kertoa tarinaansa. Oikealta nimeltään nainen on Ida Bragge, 27. Hän asuu Espoossa avomiehensä kanssa. Wilhelmina on alun perin kotoisin Oulun suunnalta Lumijoelta.

Hän vakuuttaa jo heti haastattelun alkuun olevansa pohjimmiltaan ihan tavallinen tyyppi mieleenpainuvasta tyylistään huolimatta.

– Olen aika räiskyvä persoona pukeutumisen kannalta, mutta muuten ehkä vähän sisäänpäin kääntyvä, hän aloittaa vaatimattomasti.

Suomalaisten perustyyli on Wilhelminan mielestä käytännönläheistä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että korkeita korkoja kopisee kaduilla suhteellisen harvoin ja sää määrää, miten pukeudutaan.

– Suomalaiset tykkäävät, että vaatteissa on helppo olla, Wilhelmina summaa.

Hän painottaa, ettei näe mitään väärää tai viallista tavallisessa suomalaisessa tyylissä, jonka perustukseen kuuluvat järkevät matalapohjaiset kengät ja toppatakki. Hänelle tavanomainen tyyli ei kuitenkaan sovi.

– En halua ketään muuta tähän pakottaa. Ei kaikkien tarvitse samalla tavalla pukeutua, Wilhelmina toteaa.

Käytännönläheisyys ei ole ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, kun ihastelen Wilhelminan asua. Sen dilemman kanssa hän itsekin usein tuskailee.

– Joka kerta kun olen kaupungilla. Istuin eilen vessassa Helsingin vanhalla jäähallilla konsertissa ja kirosin itseäni, kun päälläni oli iso hame alushameineen. Siellä sitten istuin helmat korvissa sylissäni. Silloin mietin, ettei näitä hameita ole tarkoitettu nykyajan vessakoppeihin, Wilhelmina kertaa nauraen.

Siitä huolimatta, ettei pukeutumistyyliä ole ihan tarkoitettu nykyaikaan, ei hän ole valmis siitä luopumaan tai joustamaan.

– Ei kenenkään tarvitse ajatella, että pitäisi olla juuri tällainen ollakseen itsevarma, hän muistuttaa.

Oma tyyli löytyi Karhupuiston kupeesta

Wilhelminan normaalista suomalaisesta arkityylistä varsiin silmäänpistävästi eroava tyyli on värikästä vintagea modernilla twistillä. Kiinnostus 1950- ja 1960-luvun muotia kohtaan heräsi jo lapsena nähdyistä vanhoista elokuvista.

Wilhelmina muutti etelään aikoinaan koulun perässä aloittaessaan folkloristin opinnot Helsingin Yliopistolla vuonna 2013. Silloin hän vielä haki itseään. Yliopistossa järjestettiin erilaisia vuosijuhlia, jonne hänen oli etsittävä mekkoa. Opiskelijana ja luonnollisesti siis opiskelijabudjetilla elävä Wilhelmina päätyi etsimään juhlamekkoa käytettynä.

Mekonmetsätys vei nuoren naisen Kallioon Karhupuiston laidalle sijaitsevaan vintage-liikkeeseen, Hoochie Mama Janeen. Liikkeen omistaja auttoi Wilhelminaa etsimään hänen kropalleen sopivia vaatteita, jotka olivat perinteistä 1950-luvun mallia.

Siitä Wilhelminan innostus vintageen lähti liikkeelle.

– Se kaikki auttoi löytämään myös pin-upin ja 1950-luvun ihannoinnin, hän kertaa.

Pian sen jälkeen hän rohkaistui ja uskaltautui mukaan muutamiin pin-up-henkisiin muotikuvauksiin.

– Itsetuntoni lähti niiden myötä kasvamaan ja päätin lähteä vuonna 2016 mukaan Pin-Up Finland -kilpailuun, Wilhelmina kertoo.

Pin-Up Finland on Suomen suurin pin up -aiheinen kauneuskilpailu. Kolmanneksi sijoittunut Wilhelmina pääsi menestyksen myötä myös ulkomaille mallintöihin.

– Minusta on mukava ajatella, että kaiken kokoisilla ja näköisillä henkilöillä on oma tilansa pin-up-kulttuurissa. Ei tarvitse olla tietynmallinen, -pituinen tai -kokoinen, että olet hyvä pin-up-malli, hän kertoo.

Pin-up-mallina ei haittaa, jos tulee muutama lisäkilo. Toisin on perinteisen muotimaailman puolella. Wilhelminasta on vapauttavaa, että genren malleilla on mahdollista olla juuri sellaisia, kuin he haluavat olla.

– Voit olla hyvinkin kurvikas ja silti tehdä mallintöitä, hän toteaa.

Koulukiusaaminen jätti arvet

Menestys pin-upin saralla toi itsevarmuutta ja kuvauskeikkojen myötä itsetunto kasvoi.

– Tuntui, että hallitsen tämän homman ja en ehkä olekaan niin iso, lihava ja ruma kuin koulussa oli annettu ymmärtää, Wilhelmina kertoo.

Wilhelmina puhuu avoimesti mielenterveyteen ja koulukiusaamiseen liittyvistä asioista ja hän haluaa hälventää niihin liittyvää häpeän stigmaa juuri avoimella keskustelulla.

– Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sen kanssa on ollut taistelua, mutta pin-upin aloittaminen auttoi, hän kertoo.

Wilhelminan lapsuudesta ja nuoruudesta löytyy rankkoja kokemuksia koulukiusaamisesta.

– Mitä kiusaamiseen tulee, niin olihan se kouluaikoina ihan hirveää. Vielä pitkään sen jälkeen häpesin itseäni ja oloni oli turvaton, hän kertoo.

Kotipuolessa vierailu ei onneksi nosta Wilhelminan mieleen ikäviä muistoja, eikä tuo raskasta oloa.

– Sellaiset henkilöt, jotka ovat käyttäytyneet koulussa niin kuin olisin ollut jotain roskasakkia ovatkin nyt tulleet onnittelemaan, hän paljastaa.

Nykyisin monet entiset kiusaajat saattavat tulla kotikulmilla kaupassa vastaan ja ihastella sitä, miten hän pääsi paikkakunnalta pois eikä jumittunut aloilleen kotikonnuille.

– Pieni piru istuu olkapäälläni ja sanoo, että tämähän meni ihan oikein, hän toteaa.

Mutta mikä ihmeen pin-up?

Pin-up on Wilhelminalle ennen kaikkea keino ilmaista itseään.

– Olen aina ollut vähän epävarma itsestäni ja tämä tyyli on antanut minulle sen boostin, että voin mennä ihmisten joukossa pää pystyssä, eikä tarvitse hävetä sitä, millainen olen, hän pohtii.

Leikittelevän ja viattoman seksikkään pin-upin kulmakiviksi Wilhelmina nostaa 1950-luvun estetiikan, punaisen huulipunan, kissamaiset rajaukset ja mahdollisesti myös kiharan, tai vähintäänkin laitetun tukan.

– Voi olla kauhean monenlaista tyyliä, mitä lasketaan pin-upiksi enkä halua eritellä sitä, mikä on oikeaa ja väärää, hän toteaa.

Yhden tyylimokan Wilhelmina kuitenkin haluaa nostaa esille.

– Vihaan hameen alta näkyviä roikkuvia tyllejä. Se on minulle sellainen, että nyt on vähän huolimattomasti laitettu, Wilhelmina kertoo.

Tylli lasketaan alushameeksi ja on hänen mukaansa siis alusvaate, joiden esittelylle on ihan oma aikansa ja paikkansa. Se ei Wilhelminan mielestä ole keskellä kaupunkia.

– Tavallaan haluaisin myös sanoa, että hameen kanssa käytetyt tennarit eivät ole suosikkini, mutta itsellänikin on niin huonot jalat, että harvoin itsekään käytän korkokenkiä. Joudun tässä tilanteessa antamaan sen anteeksi kaikille muillekin, hän naurahtaa.

"En käytä paljoa rahaa pukeutumiseen"

Wilhelmina on ostanut kuluneen vuoden aikana tasan yhden vaatteen, eteisen naulakossa roikkuvan leopardikuvioisen takin. 

– En käytä paljoa rahaa pukeutumiseen. Pukeudun siihen, mitä sponsorini minulle haluavat lähettää, hän kertoo.

Suurin osa Wilhelminan sponsoreista tietää jo vuosien yhteistyön myötä, millaisista vaateista hän tykkää ja mikä sopii hänen vartalolleen.

– Minulla lähetetään todella paljon vaatteita. Joka sesongissa useat brändit lähettävät moneen otteeseen tuotteita, niin olen vähän sellaisessa tilanteessa, että niitä kauniita mekkoja tulee ovista ja ikkunoista. En edes aina oikein tiedä, mihin niistä tarttuisin, hän toteaa.

Kuvausten jälkeen Wilhelmina useimmiten lähettää merkkien lähettämät vaatteet takaisin, eikä pidä niitä itsellään.

Sosiaalisen median työ

Sosiaalisessa mediassa Wilhelminalla on hurjasti seuraajia: Facebookissa hänellä on hurjat 250 000 seuraajaa ja Instagramissa lähes 25 000. Monet ovat Wilhelminan kanssa samanmielisiä pin-upin harrastajia ja genrestä kiinnostuneita.

– Yksi herrasmies käy melkein viikoittain kommentoimassa, että ne mustat hiukset olivat paljon paremmat. Valtaosa on ihania ja kannustavia kommentteja, mutta sitten löytyy näitä, jotka katsovat asiakseen tulla kertomaan, että jokin oli ennen paremmin, Wilhelmina huokaisee.

Sosiaalisen median ylläpito on olennainen osa Wilhelminan työtä ja arkea.

– Kyllähän sitä joka päivä täytyy näpytellä postauksia. Perjantai-illat menevät yleensä siihen, että höyrytän ne kamppeet, jotka ovat viikon aikana tullut postissa ja valikoin, mitä laitan niiden kanssa päälle asusteiksi ja koruiksi. Viikonloput menevät pitkälti siinä, että kuvataan tuotteita. Kyllä tähän aikaa saa uppoamaan, Wilhelmina nauraa.

Vuosien aikana folkloristin työt ovat vaihtuneet IT-alan opintoihin. Syyksi alan vaihtoon Wilhelmina nostaa burnoutin.

– Olin kahdessa duunipaikassa ja opiskelin klassista laulua musaopistolla ja sain burnoutin. Sen jälkeen ne samat opinnot ei lähtenyt enää rullaamaan, niin päätin vaihtaa kokonaan alaa, Wilhelmina paljastaa.

Päätökseen vaikutti myös se, ettei folkloristina ei ihan hirveästi ole töitä tarjolla. IT-ala vaikutti turvallisemmalta vaihtoehdolta työllistymisen kannalta. Tosin tällä hetkellä pin-up-tähden mallintyöt ovat etusijalla.

– Mutta ehkä vielä joskus tarvitsen aikuisten ihmisten töitäkin, Wilhelmina hymähtää vitsaillen.

Näin korona vaikutti

Opinnot ovat pitäneet naisen kiireisenä korona-aikana, kun työt ovat vähentyneet. Koronapandemia vei ison lohkareen hänen palkkatuloistaan ja pudotus on ollut aikamoinen. Ennen brändit lennättivät Wilhelminaa kuvauksiin ulkomaille, mutta nyt ne ovat hoksanneet voivansa käyttää paikallisia malleja, tai voivat lähettää puvut suoraan kuvattavaksi Wilhelminalle.

– Meillä on laadukkaita tyttöjä ja malleja Suomessakin. Sen lisäksi on tosi paljon harrastajakuntaa, jotka siis aina silloin tällöin laittautuvat ja hakevat luksusta arkeen, Wilhelmina arvioi Suomessa pin-up-genren tilaa.

Mallintöiden ja opiskelun lisäksi hän luotsaa nykyisin Pin-Up Finland -kauneuskilpailua. Sen on tarkoitus palata vuoden 2022 aikana.

Las Vegasista mainetta ja menestystä

Wilhelminan uralla ehkä merkittävin asia on ollut sijoittuminen kansainvälisissä Miss Viva Las Vegas -kauneuskilpailuissa toiseksi vuonna 2018. Jo kymmenen parhaan finalistin joukkoon pääseminen oli ollut suomalaiselle suuri yllätys.

Pakostakin herää kysymys, mistä Wilhelmina keräsi rohkeuden hakeutua kansainvälisille kisalavoille.

– Jotenkin vain ajattelin, että tuonne on päästävä. En ajatellut, mitä tapahtuu ja että mitäs sitten, kun sinne pääsee, hän hymähtää.

Yleisesti ottaen Suomessa Wilhelmina saa liikkua suhteellisen vapaasti, vaikka näyttävä tyyli huomiota ja uteliaita kysymyksiä lähes päivittäin herättääkin. Las Vegas oli kuitenkin surrealistinen kokemus pikkukylän kasvatille. Siellä jokainen ihminen tuntui tietävän, kuka Wilhelmina Af Fera oli. 

– Kun menin Jenkkeihin, niin siellä oli ihan erilaista, kun ihmiset tunnistivat, pyysivät nimmaria, kuvia ja kortteja, Wilhelmina muistelee.

Viva Las Vegas Rockabilly Weekend -festivaali, jonka yhteydessä Miss Viva Las Vegas järjestetään, on kuin ympäri vuorokauden avoinna oleva huvipuisto rockabilly ja pin-up -henkisille ihmisille. Tapahtumia, kuten burlesquebingoa, allasbileitä, jiveklubeja, keikkoja ja suuri autonäyttely, järjestettiin ympäri vuorokauden

– Hurjinta oli, kun tulin takaisin sieltä tapahtumasta Suomeen keskellä yötä ja Helsinki-Vantaalla rajavartiolaitos onnitteli minua! Ihmettelin, että mistä he edes tiesivät siitä, Wilhelmina muistelee.

Toiseksi sijoittuminen ei muuttanut juuri mitään arjessa, vaikka silloin Wilhelminasta tehtiin useampia lehtijuttuja myös kotimaiseen mediaan.

– Ei minusta ole sen jälkeen tullut Suomessa mitään supertähteä. Briteissä ja Jenkeissä ihmiset ehkä tunnistavat, mutta ei täällä, hän toteaa.

Töiden saralla menestys tietysti poiki lisää mallintöitä.

– Teen tätä työtä ollakseni ihmisille edustava. Vaatteiden ja tuotteiden myynti on kuitenkin tämän jutun suola, Wilhelmina toteaa työstään mallina.

Värien on poksahdeltava

Yleensä Wilhelmina aloittaa pukeutumisen ottamalla ensin mekon esille kaapista ja katselee, mitä värejä siinä on. Sitten hän lisää asusteilla kokonaisuuteen samaa väriä, kuin mekossa.

– Tykkään itse värikoordinoida. Jos minulla on punainen mekko, niin voin pistää vaikka punaisen baskerin päähän, huivin tai punaiset hanskat, Wilhelmina kertoo.

Päävärin lisäksi hän valitsee yhden aksenttivärin yhdistelmään.

– Varsinkin jos käytät vastavärejä, niin aksenttivärit voivat piristää mekon väriä entisestään, Wilhelmina kertoo.

Sellaisia voi olla esimerkiksi keltainen ja violetti tai turkoosi ja punainen. Vastaväreillä leikittelemällä värit voivat parhaassa tapauksessa ihan poksahdella silmissä.

Asukokonaisuuteen on hyvä valita korkeintaan kolmea väriä, jotta lopputulos näyttää harkitulta. Yli viiden värin asukokonaisuudet näyttävät herkästi sotkuiselta.

Wilhelminan on vaikea valita kokoelmastaan yksittäistä lempivaatetta. Hetken kysymystä harkittuaan hän nostaa haastattelutilanteessa päällään olevan mekon suosikikseen. Se on ruotsalaisen Miss Candyflossin mallistoa. Merkille Wilhelmina on tehnyt useamman vuoden töitä. Sen lisäksi hänellä on tunnearvoltaan arvokkaita vaatteita ja asusteita, kuten isotädin vanha leninki.

Tyylinsä ehdottomista kulmakivistä ja isotädin leningistä Wilhelmina kertoo artikkelin yllä olevalla videolla.

Elämäntapa, ei pelkkä harrastus

Wilhelminalle hänen tyylinsä ei ole vain viikonlopun harrastus, vaan hän pukeutuu harkitusti arkenakin.

– Sanotaan näin, että tuossa 200 metrin päässä lähikaupassa voin käydä farkkuhaalari päällä. Käytän arkityyliäni, kun haluan, ettei kukaan tunnista, hän paljastaa.

Yleensä, jos matka suuntaa jonnekin lähikauppaa kauemmas, haluaa hän laittaa hiuksensa ja pukea mekon yllensä.

– Kyllä tämä on enemmän elämäntapa kuin harrastus, hän kertoo.

Moni voisi luulla, että viimeisen päälle pynttäytymisessä menisi tuntikaupalla aikaa. Wilhelmina on kuitenkin vuosien saatossa rutinoitunut ehostuksessaan.

– Jos olen lähdössä kuvausreissulle, niin herään kahta tuntia ennen. Nykyisin minulla menee korkeintaan noin 45 minuuttia siinä, kun laittaudun, hän kertoo.

Jos haluat itsekin ripauksen pin-upia elämääsi…

Jos omaan sosiaaliseen mediaan haluaa ripauksen pin-up-tyyliä, antaa Wilhelmina muutaman neuvon poseeraukseen.

– Sillä jo tulee parempaa jälkeä, että on hyvä valaistus kuvissa. Vältä keltaista hehkulamppuväriä, suosi luonnonvaloa ja valkoista valoa, Wilhelmina luettelee.

Wilhelmina kannustaa kuvaustilanteessa etsimään kummalta puolelta valo näyttää kasvoilla paremmalta ja kääntämään kasvoja valoa kohti. Jos haluat mennä vielä pidemmälle, harjoittele peilin edessä sitä, miten käsiä ja eritoten sormia voi käyttää elegantisti poseerauksessa. Kertoessaan Wilhelmina näyttää esimerkkiä pyöritellen omia käsiään ja sormiaan kauniisti.

– Pin-up-poseerauksissa olennaista on vetää maha sisään, rinnat ulos ja hartiat alas. Siitä tulee hyvä ryhti kuviin, Wilhelmina muistuttaa.

Lue myös:

    Uusimmat