Suomalaisen lumilautailun ensimmäinen olympiamitali antoi odottaa kahdeksan vuotta sunnuntaihin 12. helmikuuta 2006 asti. Suomalaislautailijat ovat olleet mitalisuosikkeja kaksissa edellisissä talvikisoissa Naganossa 1998 ja Salt Lake Cityssä 2002. Torinosta, Bardonecchian lumikourusta mitali sitten vihdoin irtosi, kun Markku Koski ylsi pronssille. Ennen sunnuntaita paras suomalaistulos oli Minna Hesson kuudes sija Naganosta, jossa lumilautailu oli ensimmäisen kerran mukana olympialajina.
Lumilautaliiton tavoite Torinosta oli yksi mitali ja kaikkien sijoittuminen 16 parhaan joukkoon. Mitalitavoite täyttyi ja Koski, Antti Autti (viides) sekä Risto Mattila (10:s) mahtuivat asetettuihin raameihin. Janne Korpi jäi kourukarsintaan ja hänen sijoituksekseen merkittiin 20:s.
Sunnuntain kilpailun jälkeen suomalaislaskijoita vietiin sellaisella kyydillä, etteivät kaikki ehtineet lehdistön juttusille. Sama koski päävalmentaja Kimmo Mustosta, joka raahasi väsyneen mutta onnellisen oloisena lumilautaa pitkin Bardonecchian olympianäyttämön haastattelualuetta.
- Totta kai täytyy olla iloinen, että tuli se kauan kaivattu mitali, Mustonen sanoi, ennen kuin halfpipe-valmentaja Oskari Mykkänen veti hänet sivummalle pohtimaan, miten Koski saadaan Torinoon mitaliseremoniaan.
"Hieno mies"
Hetkeä myöhemmin Mykkänen saatteli suomalaislautailijoita dopingtestiin. Dopingteltan ovelta Mykkänen ehti hetkeksi haastatteluun. Hänestä pronssimitalisti Koski on "hieno mies". Mykkänen ei halunnut vahvistaa, olisiko Koski päässyt Torinon-matkalle ilman Miikka Hastin loukkaantumista.
- Meillä oli neljä paikkaa. Olisin mielelläni ottanut kuusi miestä mukaan. Valinta ei todellakaan ollut helppo. Mutta kai nyt voi sanoa, että se taisi mennä ihan oikein.
Koski oli yllätysmitalisti myös Mykkäselle.
- Oli se vähän yllättävää, mutta ei kuitenkaan sellainen, etten olisi voinut siihen uskoa, Mykkänen muotoili.