Opettaja ja rehtori soittivat toistuvasti lapsen isälle. Rehtori ja kuraattori olivat myös useasti yhteydessä lapsen sosiaalityöntekijään. Huhtikuussa rehtori teki lastensuojeluilmoituksen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Rehtorin mukaan tyttö oli ensimmäistä luokkaa aloittaessaan innokas ja iloinen. Hän hoiti koulutyönsä hyvin lukuun ottamatta myöhästymisiä. Tyttö kulki esitutkintamateriaalin mukaan koulumatkansa usein pyörällä tai kävellen. Rehtorin mukaan matka kouluun oli pitkä ekaluokkalaiselle.
Rehtori ja tytön opettaja soittivat isälle useasti sanoen, ettei pienen lapsen tulisi kulkea niin pitkää matkaa yksin kouluun. Isä lupasi aina miettiä asiaa. Isän mukaan kulkeminen jalan tai bussilla oli rangaistuskeino oikuttelevalle lapselle.
Opettaja ja rehtori kiinnittivät huomiota myös tytön ulkoiseen olemukseen. Isällä asuessaan tytöllä oli usein mustelmia, raapimisjälkiä ja kaljuja kohtia päässään. Isän mukaan tyttö hermostui ja oikutellessaan vahingoitti itseään raapimalla. Mustelmat isä selitti sillä, että tyttö söi huonosti ja hänelle tuli täten helposti mustelmia.
Takaisin isälle – tyttö purskahti itkuun
Tämän vuoden alussa tyttö sijoitettiin perhetukikeskukseen. Rehtorin mukaan tyttö oli siellä kolme kuukautta, jonka aikana hänessä ei näkynyt mustelmia eikä muita jälkiä. Tyttö oli myös iloinen ja positiivinen.