Craven Cottage (Photo: Paul Gilham/Getty Images)Getty
Julkaistu 28.12.2005 11:08
Kotietu on jalkapalloilussa enemmän kuin pelkkää sanahelinää. Perinteisissä jalkapallomaissa jo pelkkä kotiyleisön tuki siivittää isäntäjoukkuetta, mutta oma merkityksensä on myös tutulla areenalla. Kahta täysin identtistä stadionia kun ei ole olemassa.
Englannissa kotistadionit on perinteisesti yhdistetty hyvin tiukasti seurojen identiteettiin ja historiaan. Stadionit näkyvät jopa joukkueitten lempinimissä, kuten Craven Cottagella pelaavan Fulhamin lempinimessä "Cottagers". Ikuinen ja pyhä kotistadionkaan ei silti ole, nykyisistä Valioliiga-joukkueista varsinaisesti vain Portsmouth pelaa samalla stadionilla – Fratton Parkilla – kuin perustettaessa vuonna 1898.
Kotikentän vaihtumiseen on monia syitä. 1800-luvun puolella monet seurat vaihtoivat kotikenttää miltei vuosittain; varhaisimmat areenat olivat monesti vain nurmialueelle rajattuja kenttiä, ja varsinaisten stadionien aika tuli vasta paljon myöhemmin. Toisaalta 1900-luvun vaihteen Fratton Park Portsmouthissakin muistutti hyvin vähän nykyistä stadionia, mutta itse paikassakin ja sen pysymisessä samana on oma hohtonsa ainakin kannattajille.
Kodilleen uskolliset
Stamford Bridge (Photo: Ben Radford/Getty Images)Getty
Valioliigaseuroista Portsmouthin ohella aina samalla kentällä ovat pelanneet Chelsea ja Liverpool – Liverpool jopa Portsmouthia pidempään eli vuodesta 1892 lähtien. Chelsean ja Liverpoolin tausta on kuitenkin hiukan muista poikkeava, molemmat seurat on nimittäin perustettu stadionia varten, ei päinvastoin.
Chelsean kotikenttää Stamford Bridgea tarjottiin Fulhamille vuonna 1904, mutta seura ei halunnut muuttaa, sinänsä lyhyttä matkaa, Craven Cottageltaan. Stamford Bridgen omistaja H.A. Mears oli kuitenkin päättänyt, että paikalle tulee jalkapallostadion, joten hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin perustaa uusi seura pelaamaan sillä. Niinpä Chelsea FC näki päivänvalon vuonna 1905.
Samankaltainen tarina on Liverpoolin ja Anfield Stadiumin taustalla. Vuoden 1892 alussa Anfieldia piti kotikenttänään Everton. Seura riitaantui kuitenkin Anfieldin omistajan John Houldingin kanssa ja muutti kivenheiton päähän Goodison Parkille – nykyisellekin kotiareenalleen. Houlding oli vastaavassa tilanteessa kuin Mears 13 vuotta myöhemmin Lontoossa: kenttä oli, mutta joukkuetta ei. Houldingillekaan ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin perustaa seura, ja Liverpool FC:n perustava kokous pidettiin maaliskuussa 1892.
Everton on siis Liverpoolin tavoin pysynyt uskollisena nykyiselle kotistadionilleen aina vuodesta 1892 lähtien, Anfieldilla Everton pelasi vuodet 1884-92. Nykyisistä Valioliiga-seuroista liverpoolilaiskaksikon edelle menee kuitenkin Blackburn. Vuonna 1875 perustetulla seuralla ei alkuun ollut lainkaan kotikenttää, ja ensimmäisenä vuonna joukkue pelasi kaikki ottelunsa vieraskentillä. Sen jälkeen kotikentät vaihtuivat tiheään tahtiin, kunnes Rovers kotiutui nykyiseen kotiinsa Ewood Parkille vuonna 1890.
Toissa vuosisadan puolelta saakka nykyisellä kotikentällään ovat pelanneet Valioliigaseuroista myös Newcastle (St. James’ Park 1892), Aston Villa (Villa Park 1897), monen mutkan kautta kotinsa löytänyt jo mainittu Fulham (Craven Cottage 1896) ja Tottenham (White Hart Lane 1899). Pitkään nykyisillä kotikentillään ovat viihtyneet myös West Bromwich (The Hawthorns 1900), West Ham (Boleyn Ground – tai paremmin tunnettu nimellä Upton Park - 1904).
Saltergate omassa luokassaan
Recreation Ground (Photo: Allsport UK /Allsport)Getty
Koko Englannin liigan kotikentälleen ylivoimaisesti uskollisin seura on kuitenkin Chesterfield, joka pelaa edelleen samalla Recreation Groundilla kuin perustettaessa vuonna 1866. Muutama varaus tähän on kuitenkin syytä esittää, sillä ilmeisesti Chesterfield on pelannut ensimmäiset ottelunsa vasta vuonna 1867 ja ns. viralliset ottelut vuonna 1871. On kuitenkin varmaa, että samalla kentällä "Spireites" on pelannut viimeistään tuolloin. Englannissa "Recreation Ground" on sen verran yleinen nimitys, että Chesterfieldin kotikenttä tunnetaan huomattavasti paremmin nimellä Saltergate.
Saltergate on samalla hyvä esimerkki siitä, miten stadionit ovat vuosikymmenten, tässä tapauksessa yli 130 vuoden, aikana muuttuneet. Aina 1890-luvulle saakka Saltergatella pelattiin jalkapalloilun ohella myös krikettiä, joka vaatii melkoisesti enemmän kenttäpinta-alaa. Vaan eipä kentän ympärillä tuolloin ollutkaan juuri muuta kuin vapaata maata, ei edes katsomoa. Ensimmäinen 400 hengen puukatsomo Saltergatelle nousi vuonna 1893, kapasiteetti nousi 1600:aan ja vuonna 1899 katsomo myös katettiin. Tämä katsomo palveli vuoteen 1936 saakka, jolloin se korvattiin pääpiirteiltään nykyisellä katsomolla.
Kentän muille sivuille katsomot nousivat vasta 1920-luvulla, ja valot Saltergate sai niinkin myöhään kuin vuonna 1967. Aikojen muuttumista kuvaa hyvin se, että mitään perinpohjaisia muutoksia Satergaten katsomorakennelmiin ei ole tehty sitten 1930-luvun lopun. Huhtikuussa 1939 2. divisioonan ottelua Newcastlea vastaan seurasi lehtereillä 30 968 katsojaa; nykymuodossaan Saltergaten kapasiteetti on 8 502 katsojaa.
Tämäkin perinteinen luku englantilaisten stadioneiden historiassa on kuitenkin lähestymässä päätöstään. Uutta stadionia suunnitellaan Wheeldon Millin alueelle, ja parhaassa – vai pahimmassa – tapauksessa Chesterfield muuttaa uudelle stadionille jo kauden 2007-08 alussa.
1900-luvun puolelle
Old Trafford, Mestarien liigan ottelu ManU - AC Milan 23.2.2005 (Photo: Alex Livesey/Getty Images)Getty
Hiukan tuoreempi tapaus on vaikkapa Manchester United, joka siirtyi Old Traffordilleen vuonna 1910, mutta joutui vielä vuodet 1941-49 pelaamaan naapuri-Cityn Maine Roadilla Old Traffordin kärsittyä sodassa pahasti. Samoin Birmingham pelasi ensi kerran nykyisellä St. Andrewsillaan vuonna 1906. Birminghamin "kotikenttähistoria" kertoo myös olennaista tarinaa jalkapalloilun alkuaikojen olosuhteista. Ensimmäinen kotikenttä "Bluesilla", silloin vielä Small Heathilla, oli "joutomaa Arthur Streetin lähellä" vuosina 1875-77.
Arsenalkaan ei ole vielä ehtinyt viettää vuosisataa Highburylla. Kotikenttänä ehti olla varsin pitkään Manor Ground ennen kuin joukkue muutti synnyinsijoiltaan pohjoisemmaksi vuonna 1914. Nimi muuttui Woolwich Arsenalista pelkäksi Arsenaliksi, ja kotistadioniksi tuli Highbury, joka puolestaan on nyt siirtymässä historiankirjoihin Arsenalin uuden stadionhankkeen myötä.
Oma lukunsa on Charlton, joka pelaa nyttemmin jälleen omalla The Valleyllaan. Ensi kertaa "Addicks" siirtyi Valleylle vuonna 1920 mutta oli vain muutamaa vuotta myöhemmin evakossa Catfieldilla vuoden verran. Uusi evakkomatka alkoi vuonna 1985 ja Charlton pelasi kotiotteluitaan niin Crystal Palacen Selhurst Parkilla kuin kaudella 1991-92 West Hamin Upton Parkillakin ennen paluuta Valleylle vuonna 1992.
Uuteen aikaan
Viimeisen vuosikymmenen aikana Englannissa on noussut melkoinen määrä kokonaan uusia stadioneita. Monissa tapauksissa tämä on johtunut siitä yksinkertaisesta syystä, että vanhan stadionin nykyaikaistamiselle ja laajentamiselle ei yksinkertaisesti ole ollut tilaa. Vanhan kodin hylkääminen on monelle seuralle ja kannattajalle ollut katkera pala, mutta usein pakon sanelema sellainen.
Uusien stadionien rakentamisen myötä on noussut myös uusi ilmiö: stadionien nimeäminen sponsoreiden mukaan. Raha puhuu, mutta todellista perinnettä uusien stadionien ympärille ei ainakaan vielä ole onnistuttu rakentamaan. Tosin ei jokaista uutta stadioniakaan ole nimetty sponsorin mukaan, mutta tiettyä persoonallisuutta nimistä puuttuu.
Viimeinen ottelu Sunderlandin Roker Parkilla pelattiin 3.5.1997 (Photo: Graham Chadwick /Allsport)Getty
Valioliigassakin näitä kokonaan uusia stadioneita on useampia. Vanhimpana Middlesbroughin Riverside Stadium - sponsori Cellnet pudotettiin nimestä kauden 2002-03 alussa - valmistui vuonna 1995 ja 92 vuotta Ayresome Parkilla siirtyi historian lehdille. Kohta perässä seurasi Boltonin Reebok Stadium, jonne seura muutti vuonna 1997 pelattuaan kotiottelunsa kunnioitettavat 102 vuotta Burnden Parkilla. Samana vuonna valmistui myös Sunderlandin Stadium of Light ja 99 vuotta Roker Parkilla olivat historiaa. Tuota historiaa jäi pohtimaan fani oheisessa kuvassa, joka on otettu 3.5.1997 viimeisen ottelun jo aikaa sitten päätyttyä.
Manchester City muutti uudenkarhealle City of Manchester Stadiumilleen vuonna 2003. City on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että Maine Roadille joukkue muutti "vasta" vuonna 1923, jo sitä ennen kotiareenana ehti olla Hyde Road kokonaista 36 vuoden ajan.
Samaan kastiin kuuluu myös ensimmäistä kauttaan Valioliigassa pelaava Wigan, jonka nykyinen JJB Stadium valmistui vuonna 1999. Niinkin myöhään kuin vuonna 1932 perustettu Wigan Athletic pelasi sitä ennen koko historiansa ajan Springfield Parkilla. Wigan on myös hyvä esimerkki ajan tuomista muutoksista turvallisuusmääräyksiin, kuppi-istuimiin ja yleensä katsomo-olosuhteisiin. Seura on ollut voimakkaassa nousussa, ja uusi stadion merkitsi suurta hyppäystä ylöspäin myös olosuhteissa. 25 000 katsojan kapasiteetti on Wiganille melkoinen, mutta seuran yleisöennätystä nykyisellä JJB Stadiumilla ei lyödä. Lukema on nimittäin 27 526 ottelusta Herefordia vastaan joulukuulta 1953 – 25 vuotta ennen kuin Wiganista tuli liigaseura.
Valioliigaseurojen kotikentät (suluissa kapasiteetti kauden 2005-06 alussa)
Arsenal Highbury (38 500)
Aston Villa Villa Park (42 573)
Birmingham City St. Andrews (29 949)
Blackburn Ewood Park (31 367)
Bolton Wanderers Reebok Stadium (27 879)
Charlton Athletic The Valley (27 111)
Chelsea Stamford Bridge (42 522)
Everton Goodison Park (40 565)
Fulham Craven Cottage (22 150)
Liverpool Anfield Stadium (45 362)
Manchester City City of Manchester Stadium (47 500)
Manchester United Old Trafford (68 210)
Middlesbrough Riverside Stadium (35 120)
Newcastle United St. James’ Park (52 687)
Portsmouth Fratton Park (20 288)
Sunderland Stadium of Light (49 000)
Tottenham Hotspur White Hart Lane (36 237)
West Bromwich Albion The Hawthorns (28 000)
West Ham United Boleyn Ground (Upton Park) (34 500)
Wigan Athletic JJB Stadium (25 000)
