Kysyimme lukijoiltamme pitkän ystävyyden salaisuutta ja saimme samalla upeita tarinoita ystävistä. Tässä niistä muutamia.
Oli tapaninpäivän ilta vuonna 1970, kun mieheni tuli iltavuorosta työstä. Kerrostalon oven takana hortoili pariskunta, joka olisi halunnut tuoda muuttokuormansa sisään. Avainta ei ollut. Tästä pariskunnasta tuli ystäviämme. Heidän muuttokuormansa on kulkenut ympäri maailmaa, yhteys on säilynyt vahvana. Juuri eilen sain kortin heiltä jossa lukee: ”Ennen vanhaan sitä sattui ja tapahtui. Nykyisin ei mitään tapahdu, mutta joka paikkaan sattuu.” Tämä kuvastaa syvää luottamusta.
– Leena
Pitkän ystävyytemme salaisuus on: menin naimisiin parhaimman ystävän ja luotettavimman miehen kanssa. Avioliitossa on menossa 54. vuosi ja siihen lisättynä kihlaus- ja seurusteluaika. Elämäämme kuuluu kaksi aikuista tytärtä ja neljä lastenlasta.
– Onnellinen
Tapasin Maj’n 1954 partioretkelläni Tromssaan. Se oli vain hetki, jolloin sain simpukankuoria lossirannassa ja osoitteen. Kirjoittelimme huonolla ruotsin taidolla aikamme, kortteja aina jouluna ja pääsiäisenä. Välillä pieni lahja, kirjekuoreen yleensä. Perhekuvat toivat sisältöä ystävyyteen. Aina uskoimme, että tapaamme joskus. Se päivä oli 26.8.2014 Helsingissä. Hetki oli sydämellinen ja lämmin sateisesta päivästä huolimatta. Varmaan olisimme tavanneet Groàssa (Trondheimin lähellä), joka kuvissa on ollut upea vuorisolassa. Sateet ja pyryt näyttää tulevan sen kautta Suomeen hyvin usein, ja minä saan Maj'n ajatuksiini sydämellisesti ja koskettavasti.
– partiolainen
Tapasin parhaan ystäväni 1971, kun menimme oppikouluun. Olimme nuorina erottamattomat, aina yhdessä. Ruuhkavuosina työt ja avioliitot veivät meidät eri kaupunkeihin, mutta yhteyttä pidettiin puhelimitse, joskus enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta yhteys ei kokonaan katkennut koskaan. Avioeroni aikaan 1999 ystäväni houkutteli minut pääkaupunkiseudulle, jossa hänkin asui ja erilaisten vaiheiden jälkeen 2006 otin omasta työstäni virkavapaata ja menin hänen firmaansa töihin. Ajattelin olla sen vuoden, mutta samassa paikassa olen vieläkin. Voiko olla onnekkaampaa, kuin olla päivittäin vieläkin toistemme kanssa tekemisissä sekä töissä että vapaa-ajalla.