Koru kuin pieni veistos

Mistä ja milloin sait ajatuksen lasikorujen tekemiseen?

– Kokeilin lasitaiteen tekemistä jo 90-luvun alussa perinteisemmän öljyvärimaalauksen ja hiilipiirrosten ohella. Tein suuria lasimaalauksia. 2000-luvun alussa halusin oman kotini vanhan kanttorilan ikkunoihin värilasi-ikkunat ja kävin tätä varten tekniikkaopissa. Lasia jäi yli ja sain idean kokeilla sitä korujen teossa. Tarkoitukseni oli tehdä ensimmäiset korut omaksi ilokseni. Ne kuitenkin ostettiin käsistä ja päätin ryhtyä tosissani suunnittelutyöhön.

Mikä lasissa viehättää? Millainen se on materiaalina ja miten työstät sitä?

– Lasi on materiaalina kiehtova, monimuotoinen ja haastava, samanaikaisesti herkkä ja kova. Pidän siitä, että se on ylellinen ja arvokas, mutta tätä nykyä kuitenkin jokaisen saatavilla toisin kuin aikaisemmin. Työskentelytekniikoina käytän kuparifoliotekniikkaa ja vuosituhansia vanhaa lampputekniikkaa. Käsin tehdyn taidelasin ja muranolasin lisäksi hyödynnän töissäni hopeaa, antiikkilasinappeja, luonnon kiviä ja kierrätystöissäni lasinpuhaltajien roiskeita ja rautalankaa.

Millainen morsian valitsee korusi ja millaisen puvun kanssa?

– Korun käyttäjän tyylillä tai iällä ei ole merkitystä. Koruni muuntautuvat monenlaisen naisen kaunistukseksi. Ne sopivat heleähipiäiselle nuorelle tuoreelle kauneudelle mutta yhtä hyvin kypsälle rouhealle madamelle. Hyvin pienistä herkistä koruista pitävälle muotoiluni saattaa tuntua vieraalta, sillä koruni ovat hyvin veistoksellisia.

Miten rakentuu kantajansa näköinen koru?

– Huomioin korun tilaajan omat toiveet korun värien, koon ja tyylin suhteen ja tutkin tarkasti puvun, jota varten korua suunnitellaan. Tämä on tärkeää, sillä koru kuvaa kantajaansa aivan kuten hänen valitsemansa tai teettämänsä puku. Joskus on käynyt myös niin, että joku on löytänyt minulta mieluisan korun, johon on ihastunut ja tilannut puvun sitten korun mukaan!

Mistä muualta kuin korun käyttäjän toiveista ja tyylistä ammennat ideoita ja inspiraatiota töihisi?

– Saan ideoita esimerkiksi luonnosta – näen vaikkapa mielenkiintoisen lehden tai jonkin tietyn värin kivessä ja se innostaa suunnittelemaan – ja unista. Esimerkiksi Elvis-nimiseen koruuni sain idean juuri unesta. Ajelin siinä Elvis Presleyn kanssa avoautolla Las Vegasissa ja Elviksellä oli unessa näyttävä vyönsolki, joka jäi mieleen. Herättyäni unessa näkemäni solki muotoutui koruksi. Toisinaan hyvä ajatus syntyy vasta korua työstettäessä. Otan käsiini tietyt materiaalit ja annan käsien kulkea omaa polkuaan liikaa miettimättä.

Mitä haluat töilläsi viestittää?

– Toivon töideni ilmentävän omaa ajatusmaailmaani, jota pidän avoimena, suvaitsevana, iloittelevana, kokeilevana ja syvästi tuntevana. Uskon niiden myös viestittävän moninaisuutta, sitä että koruni tai taiteeni ylipäänsä ei lokeroidu ja määrity yhden tyylisuuntauksen kautta. Koruista löytyy eri aikakausia ja tyylejä. Välillä käydään 1900-luvun alussa dekadenssin elämäntavan pyörteissä ja välillä jopa tulevaisuudessa ja avaruudessa.

Teksti: Essi Kurkinen
Kuvat: Antti Luukkonen, Anna Hämäläinen ja Hanne Halonen