Future Film, 2011. Alkuperäinen ilmestymisvuosi 1977. Ohjaus Mel Brooks. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni DD Stereo. Kesto 90 min.
Mel Brooksin kunnianosoitus ja samalla parodia hitchcockilaisille jännityselokuville, joka on hulluista kohtauksistaan huolimatta myös jännittävä. Onnistuu siis hyvin molemmissa yrityksissään. Ilmestyi alun perin mykkäleffaa seuraavana vuonna.
Tohtori Richard H. Thorndyke (Brooks) saapuu uudelle työpaikalleen johtajaksi hermostuneiden ihmisten parantolaan. Paikan johdossa olleet tri Charles Montague (Harvey Korman) ja hoitaja Diesel (Cloris Leachmann) eivät ole innoissaan uudesta pomosta, mutta näyttävät iloista naamaa aina kuin mahdollista. Pian Thorndyken saapumisen jälkeen selviää, että parantolassa ei ole kaikki aivan kunnossa. Thorndyke saa yllättävää tietoa Victoria Brisbanelta (Madeline Kahn), joka väittää isänsä olevan potilaana vastoin tahtoaan.
Richard ja Victoria yrittävät selvittää tilannetta yhdessä autonkuljettaja Brophyn (Ron Carey) kanssa, mutta tehokas salamurhaaja (Rudy DeLuca) onnistuu lavastamaan Richardin syylliseksi murhaan ja mies joutuu pakosalle. Tarjolla on jännitystä sekä nauratusta, kun Brooks kuljettaa tarinan kohti loppuratkaisua.
Korkeuskammon alkukohtaus, joka tapahtuu lentokentällä, sai ajattelemaan sitä, miten paljon Zucker-Abrahams-Zucker-kolmikko on velkaa Brooksille (joka varmaan on velkaa omille esikuvilleen) lukuisista hupailukohtauksistaan. Monta kertaa leffan aikana tuli mieleen, että jos tämä olisi Hei me lennetään! tai joku muu Z-A-Z-leffa, siinä ja siinä kohtauksessa olisikin tapahtunut näin. Mutta Brooksin tarinassa hölmöjä hupikohtauksia ei niissä paikoissa ole, huumori rakentuu muulla tavalla.
