Kommentti: Valmistuin lyhytterapeutiksi, mutta asiakkaiden vastaanottaminen olisi vastuutonta

Helsingin psykoterapiainstituutti (HPI) pysynyt uutisotsikoissa vuosia jatkuneen kiistan vuoksi, jossa tuhansia euroja psykoterapeuttikoulutuksesta maksaneet opiskelijat uhkaavat jäädä ilman suojattua psykoterapeutin ammattinimikettä.

Nykyään HPI tarjoaa nettisivujensa mukaan lyhytterapeuttikoulutusta, neuropsykiatrisen valmentajan ja työnohjaajan koulutusta. Kaikissa koulutuksissa opiskellaan ratkaisukeskeisen viitekehyksen mukaisesti.

Myös minä olen käynyt kyseisen tahon lyhytterapeuttikoulutuksen ja pari vuotta ”valmistumisen” jälkeen tunnelma on ristiriitainen.

Lyhytterapiakoulutus on HPI:n nettisivujen mukaan 40 tai 60 opintopisteen laajuinen ja kustantaa 3 600–4 980 euroa. Kuten artikkelin alussa mainittiin, myös minä olen käynyt tämän 60 opintopisteen kokonaisuuden.

HPI ei vastannut MTV Uutisten sähköpostitiedusteluun siitä, miten 60 opintopisteen kokonaisuus eroaa aiemmin tarjotusta 67,5 opintopisteen psykoterapeuttikoulutuksesta.

HPI-lyhytterapeuttikoulutus
Lyhytterapeuttikoulutuksessa käytettyjä opiskelumateriaaleja. Kuva: Pauliina Ainasoja.

Helsingissä asuva Anna ja Savossa asuva Paula kävivät HPI:n lyhytterapeuttikoulutuksen, josta he valmistuivat marraskuussa 2022. Kokemuksemme koulutuksesta on osin sama; siinä oli sekä hyvää että huonoa.

Paula ja Anna esiintyvät jutussa vain etunimillään asian arkaluonteisuuden vuoksi.

He kokevat, että koulutuksesta sai hyvät valmiudet harjoittaa lyhytterapeutin työtä, mutta eivät välttämättä valitsisi HPI:n koulutusta jos nyt olisivat hakeutumassa lyhytterapeuttikoulutukseen.

– Minulle koulutus sopi todella hyvin, koska minulla ei ollut ammattikoulun jälkeen kokemusta opiskelusta, Paula sanoo.

Ennen koulutusta sekä minulla, Annalle että Paulalla oli  käsitys, että lyhytterapeuteille on kysyntää, ja tällaista viestiä välitti myös HPI.

– Minun mielestäni annettiin ymmärtää, että tästä nyt uusi ammatti, muistelee Anna.

Kellään meistä ei toki ollut aiempaa koulutusta tai kokemusta terveydenhoitoalalta, joten tiesimme, ettemme voisi työllistyä alalle suoraan, vaan työtä tulisi tehdä yrittäjänä. Koulutuksen loppuvaiheilla eräs kouluttaja kertoi, että hänen arvionsa mukaan vain noin 10 prosentin lyhytterapeuttikoulutuksen käyneistä elättää itsensä lyhytterapeutin työllä.

Laadussa eroja kouluttajien välillä

Psykoterapiakoulutuksen suhteen koulutuksen laatu on ollut Valviralle suurin kysymysmerkki. Laatu herätti kysymyksiä myös lyhytterapeuttikoulutuksessa.

Sekä Paulan että Annan mielestä heidän opintoryhmänsä pääkouluttajat olivat ammattitaitoisia. Koulutusta antoivat lisäksi HPI:n toimitusjohtaja John Pihlaja ja Arja Pihjala, joka on Helsingin Psykoterapeutti Oy:n hallituksen varajäsen ja John Pihlajan puoliso sekä muutamat vierailevat luennoitsijat.

– Heillä oli hieman hötkyilevä ote, eikä heistä oikein saanut kiinni. Toki oikeustapaus oli jo käynnissä, mikä saattoi värittää omaa kokemusta heistä, Anna pohtii.

– Heillä oli aika vanhakantainen ajattelutapa joidenkin asioiden suhteen. Kaikki kouluttajat eivät antaneet yhtä laadukasta opetusta, sanoo Paula.

Lyhytterapeuttikoulutuksen aikana HPI:n oikeustapaus tuli esiin muutamia kertoja. Jotkut pohtivat jo alkuhaastattelussa, miten se vaikuttaa koulutukseen.

– Aina, kun siitä puhuttiin, vastaus oli hyökkäävä ja vähättelevä. Dialogi siitä ei ollut avointa, muistelee Anna.

–  En ole missään maininnut, minkä koulutuksen olen käynyt. Oikeustapaukseen liittyen minulla on pieni pelko, että siitä tulee negatiivinen säväys asiakkaalle, Paula sanoo.

Pääsivätkö kaikki halukkaat koulutukseen?

Anna kritisoi myös sitä, että tuntui kuin koulutukseen olisi päässyt lähes kuka tahansa. Kieltämättä siltä se tuntui, kun ryhmähaastattelustamme lähes kaikki pääsivät sisään. Myös uusia koulutusryhmiä aloitettiin jatkuvasti.

– Pitäisi olla tiukempi seula sisäänpääsyssä, koska tässä on kuitenkin ihmisten mielenterveys kyseessä.

– Vähän rahastuksen maku jäi tästä.

Myös koulutuksen aikana annetuista tehtävistä pääsi helposti läpi, ja emme ole kukaan varmoja, lukivatko kouluttajat palautettuja tekstejämme. Moni asia perustui vertaisarvioon, mikä on niin ikään Valviran yksi perusteista olla hyväksymättä HPI:n psykoterapeuttikoulutuksen käyneille psykoterapeutin ammattinimikettä.

– Olin itse todella kiinnostunut aiheesta, ja valmis tekemään itse paljon töitä. Koulutuksesta saattoi päästä läpi aika kevyin perustein.

Paula ei kokenut, että vertaisarviointi olisi ollut riittämätön koulutusmuoto, mutta olisi toisaalta kaivannut enemmän palautetta kouluttajilta.

– Oman pienryhmäni palaute oli todella tärkeää, ja opin paljon. Olisin kyllä kaivannut myös kouluttajilta henkilökohtaista arviointia siitä, olenko valmis tähän työhön, Paula muistelee.

Lyhytterapia ei ole psykoterapiaa

Ryhmäni oli opiskellut ratkaisukeskeistä terapiaa alle puoli vuotta, kun meille tuli tehtäväksi ottaa vastaan ensimmäisiä harjoitusasiakkaita. Itse koin, että en ollut tähän vielä valmis, koska yhteydenottoja tuli myös melko vakavista mielenterveysongelmista kärsiviltä.

– Meidän ryhmämme pohti paljon sitä, voidaanko me tehdä jotain pahaa tällä. Asia kuitattiin mielestäni liian kevyesti, Anna komppaa.

Lyhytterapia ei siis ole psykoterapiaa, vaan se on tarkoitettu esimerkiksi sellaiseen mielen oireiluun, joka ei ole vielä kriisiytynyt tai kroonistunut ja voi toimia ennaltaehkäisevänä keskusteluapuna.

Minua myös pohdituttaa se, onko oikein kouluttaa lyhytterapeutteja liukuhihnalla, vaikka takeita työllistymisestä ei ole? Toki jokainen koulutukseen osallistuva tekee itse omat valintansa. Kaikesta huolimatta jäi sellainen vaikutelma, että maksatetaanko lyhytterapeutteja kouluttamalla nyt John Pihlajan oikeuskuluja?

Itselleni yksi suurimmista kulmakarvannostattajista oli muiden terapiasuuntausten kritisointi, ajoittain jopa mustamaalaaminen. Muita suuntauksia kuvailtiin liian ongelmakeskeisiksi, jotka suurin piirtein aiheuttavat kouluttajien mielestä asiakkaalle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minun mielestäni kouluttajat suhtautuvat vakaviinkin mielenterveysongelmiin hieman vähättelevästi ja heidän mielestään lyhytterapia sopi myös vakavien mielenterveysongelmien hoitoon.

Näin Paula ja Anna hyödyntävät koulutustaan

Ristiriitaisista kokemuksista huolimatta Anna on voinut hyödyntää lyhytterapeutin koulutusta hyvin. Hän pääsi sen avulla jatko-opiskelemaan.

– Ratkaisukeskeisyyden sanastoa ja ajattelutapaa hyödynnetään nyt vähän kaikkialla. Koulutukseni menevät hyvin yhteen.

–  Ei minulla hirveästi asiakkaita ole ollut, mutta koko ajan vähintään yksi. Tällä hetkellä on kolme asiakasta, Anna sanoo.

Sekä Paula että Anna tekevät lyhytterapeutin lisäksi muita töitä.

Myös Paula on enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön käymäänsä koulutukseen. Hänellä on tällä hetkellä neljä asiakasta, mutta yleensä vain yksi.

– Jos nyt lähtisin koulutukseen, ottaisin ehkä enemmän selvää koulutuksen järjestäjästä. Alku meni innostuksen piikkiin.

Omalta osaltani koulutuksen hyödyntäminen on jäänyt vähälle ja kynnys asiakastyön aloittamiselle uudelleen on todella korkea, enkä koe vastuulliseksi ottaa asiakkaita vastaan ainakaan ennen perusteellista koulutuksen kertaamista tai toisen koulutuksen käymistä.

Samaan aikaan kuitenkin luotan opiskelukollegoihin ja heidän ammattitaitoonsa.

Muokattu 1. kappaletta viimeisen väliotsikon jälkeen Annan jatkokoulutuksen osalta kello 15.46.

Lue myös:

    Uusimmat