Venäjän valta Syyriassa kohtasi nolon lopun, koska kapinallisten hyökkäyksen ajoitus oli täydellinen, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia kerrotaan "inhottaneen", kun hän seurasi muun maailman tavoin Syyrian armeijan joukkojen hylkäävän asemansa kapinallisjoukkojen yllätyshyökkäyksen edessä.
Syyrian armeija kertoi kovista taisteluista, mutta todellisuudessa kapinalliset etenivät sellaista vauhtia, ettei siinä kovin kummoisesti taidettu ehtiä sotia.
Miljoonakaupunki Aleppo kaatui päivissä, pääkaupunki Damaskoksesta ei käytännössä edes taisteltu. Al-Assad tiettävästi teki johtopäätökset ja pakeni maasta. Hänen kohtalonsa on toistaiseksi epäselvä, sillä presidentin kone katosi tutkasta tehtyään U-käännöksen. Ei ole varmistettu, oliko al-Assad kyseisen koneen kyydissä.
Bashar al-Assadin hallinnon "spektaakkelimainen romahdus" tapahtui niin kuin romahdukset usein tapahtuvat: Aluksi vähitellen ja sitten äkisti.
Venäjä hyökkäsi Syyrian kapinallisten kimppuun syyskuussa 2015 sen jälkeen, kun al-Assad oli pyytänyt apua. Venäjän tuella hallinnon joukot valtasivat takaisin noin 70 prosenttia maasta.
Sisällisota ei kuitenkaan missään vaiheessa täysin loppunut.
Viime viikolla kapinallisten hyökkäys yllätti kaikki paitsi ehkä kapinalliset itsensä. al-Assad saattoi tietää, mutta ei voinut asialle mitään.
Hyökkäyksen ajoitus oli täydellinen. Kapinalliset saivat tilaisuuden, jollainen osuu kohdalle vain "kerran elämässä".
Kaikilla al-Assadin tukijoilla oli yhtäkkiä parempaa tekemistä
Syyriassa talous on kuralla, ja armeijan sotilaat ovat läpeensä väsyneitä. He taistelivat al-Assadin puolesta vuosia ja taas vuosia. Kun rauhaa tai rahaa ei näkynyt, loppui halu sotia.
Al-Assad oli nyt pitkästä aikaa käytännössä yksin. Aiemmin hänellä oli ollut kolme keskeistä tukijaa: Venäjä, Iran ja Hizbollah. Nyt niistä jokaisella oli parempaakin tekemistä kuin tukea Syyriaa.
Venäjä on täysin keskittynyt Ukrainaan ja vaikka sillä on kaksi strategisesti tärkeää sotilastukikohtaa Syyriassa, ei Kreml puolentoista viikon aikana juuri al-Assadia auttanut. Muutama ilmaisku sinne tänne ei sotaa käännä.
Iranin kädet ovat kiinni lokakuun 2023 tapahtumien jälkeisissä sodissa ja konflikteissa. Iranin ja Israelin väliset ilmaiskut, Gazan tilanne ja Hizbollahin heikentyminen ovat kaikki Teheranille kriittisiä asioita.
Israel on tappanut suuren osan Hizbollahin johdosta ja maahyökkäys Libanoniin heikensi järjestön tilannetta entisestään.
Välimeren Afganistan
Syyrian tulevaisuus on kysymysmerkki. Maassa on ollut sisällissota vuoden 2011 arabikeväästä lähtien.
Nyt vallan ottaneen kapinalliset ovat Isisiin ja Al-Qaidaan aiemmin linkittyneen jihadistijärjestö Hayat Tahrir al-Shamin johtamia.
Demokratiasta ja tasa-arvosta voi haaveilla, mutta kovinkaan realistisilta vaihtoehdoilta ne eivät vaikuta. Jonkinlainen Välimeren Afganistan lienee todennäköisempi.
Rauhakaan ei ole selviö. Syyrian armeija on ainakin virallisesti julistanut jatkavansa taistelua alueilla, jotka sillä yhä on vähintään nimellisesti hallussaan.
Maan eri alueilla on Venäjän sotilaiden lisäksi sekä Turkin että Yhdysvaltojen joukkoja. Syyrian pohjoisosia taas hallitsee autonominen Syyrian Kurdistan.
Epäselvää myös on, mitä tapahtuu Venäjän meri- ja ilmavoimien tukikohdille Syyriassa.
Löytävätkö Venäjä ja Syyria toisensa uudelleen?
Vielä viikonloppuna Venäjän ulkopolitiikan korkein johto viestitti tukeaan al-Assadille ja vaati taisteluiden päättämistä.
Nyt Venäjällä voi olla edessään joko nolo vetäytyminen tai uusi sopimus. Kreml on tukenut al-Assadia oma etu edellä, joten jonkinlainen yhteisymmärrys voi löytyä kapinallistenkin kanssa.
Sopimuksen mahdollisuuden puolesta puhuu sekin, että kapinalliset ovat sanoneet, etteivät he sodi maassa toimivia kolmansia osapuolia vastaan.
Jos kapinallisten mieli muuttuu, täytyy Kremlin joko lisätä panostustaan tai sitten edessä on samanlainen kaoottinen lähtö, jollaisen Yhdysvallat koki Etelä-Vietnamissa 1975 ja Afganistanissa 2021.
Selvää on, että Putinin maine on kokenut kolauksen. Paljolti al-Assadia tukemalla hän takoi itsestään valtionpäämiehen, joka seisoo liittolaistensa tukena myös vaikeina aikoina.
Sellaisille on aina kysyntää niin sanotussa globaalissa etelässä, jossa Venäjä on pyrkinyt vankistamaan asemaansa.
Nyt Putin ei pystynyt pitämään lupaustaan.
1:55