Ensimmäisellä kaudella ohjelmassa alttarille astellut Pia Alapeteri analysoi ohjelman viimeisen jakson käänteitä raadollisen rehellisesti – omaa kokemustaan valottaen.
Pia Alapeteri (s. 1976) on bloggaaja, sisällöntuottaja ja kustannustoimittaja, joka avioitui ensitreffeillä kesällä 2014.
Olemme pakanneet reppuun täytettyjä leipiä ja punaviinipullon. Levitämme viltin Tokoinrantaan ja istumme alas ilta-aurinkoon. Edessä on iso päätös. Pohdimme puolin ja toisin kannattaako avioliittoa jatkaa, olemme raadollisen rehellisiä ja toisillemme täysin auki. Minä olen kahden vaiheilla, sillä haluaisin kääntää kaikki kivet, ennen kuin luovutan. Hänellä on selvemmät sävelet. Hän kaipaa kipinää ja roihuavaa rakkautta. Sitä meillä ei ole, eikä hän jaksa enää odottaa.
Kameran edessä olemme yksimielisiä: haluamme erota, sillä olemme ystäviä, emme rakastavaisia. Nieleskelen pettymyksen kyyneliä ja toivon, että tilanne olisi jo ohi. Kävelemme käsi kädessä kotiin, joka viiden viikon ajan oli yhteinen. Tiedän, että päätös on oikea, mutta purskahdan silti itkuun, kun ovi sulkeutuu ja hän on poissa. Elämäni ensimmäinen avioliitto on ohi.
Suomenlinnassa, suurta päätöstä perustellessaan Sini kertoo, että normaalielämässä hän olisi heittänyt hanskat tiskiin jo alkumetreillä. Yhteisten viikkojen aikana hän on kuitenkin huomannut potentiaalin, jonka eteen kannattaa tehdä töitä ja yrittää. Näihin sanoihin tiivistyy ohjelman koko pointti. Ensitreffit alttarilla pakottaa pysähtymään ja katsomaan pintaa syvemmälle, tutustumaan ja antamaan mahdollisuuden sellaisellekin ihmiselle, jonka deittiviidakossa ohittaisi tuosta vaan, pyyhkäisemällä vasemmalle.
Myös Heikki myöntää, että ilman asiantuntijoita hän tuskin olisi tässä. Onnellisesti yhdessä naisen kanssa, jolla on kaunis sielu. Miinan kielikoru, tatuoinnit ja pulppuava persoona merkitsivät Heikille maailmaa, joka oli hänelle vieras ja vääränlainen. Uteliaisuus, kunnioitus ja tahto tutustua ja ymmärtää toista kuitenkin auttoivat Miinan ja Heikin ennakkoluuloista ja eroavaisuuksista rakennettujen esteiden yli. Yhtäläisyydet veivät voiton, ja heittäytyminen tuntemattomaan kannatti.
LUE MYÖS: Ensitreffit alttarilla tulee myös ensi vuonna – hae mukaan ohjelmaan!
Sitten on se kolmas tarina. Se, jossa ei enää edes halata, ja jossa lämmin läheisyys on muuttunut viileäksi etäisyydeksi, jota ei enää ystävyydeksikään voi kutsua. Päällimmäisenä tunteena on pettymys, heti sen jälkeen mielen valtaa helpotus. Kun kumpikaan ei voi hyvin, on ainoa oikea ratkaisu erota. Kyynelsilmin Rosa luonnehtii Eetua kärsivälliseksi, kiltiksi ja huomaavaiseksi, ihanaksi mieheksi, joka ansaitsee tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on. Tekisi mieleni huutaa ruudun läpi: niin sinäkin Rosa, niin sinäkin, sillä kaikki me ansaitsemme rakkautta!
On rohkeaa hypätä suoraan syvään päähän, mutta vaatii selkärankaa myöntää, ettei minusta nyt olekaan tähän. Vaikka se ei välttämättä ole se mitä tilattiin, on se kuitenkin jotain. Kesän mittainen kokemus kasvattaa molemmista kullanarvoisen kumppanin. Mitä parempi itsetunto – sitä toimivampi parisuhde. Trust me, I know.
Kaksi paria kolmesta on kaikilla rakkauden mittareilla erinomainen lopputulos. Laskevan auringon säteet kimmeltävät meren pinnassa, ja toisensa valinneet kävelevät käsi kädessä kohti yhteistä tulevaisuutta. Kiviä on vielä käännettävänä ja yllätyksiä varmasti edessä, mutta ne kohdataan kahden, ilman kameroita ja kotisohvien keittiöpsykologeja. Kiitos, että olemme saaneet olla todistamassa rakkaustarinanne ensiaskelia – ja kaikkea hyvää elämänne poluille!
Millaisia tunteita viimeinen jakso herätti? Keskustele Twitterissa tunnisteella #ensitreffitalttarilla