Komisario Palmu -sarja

Yleisradio on kaivanut arkistojaan, ja lisännyt levylle ihan ok lisämateriaalia. Kassila on yksin äänessä Palmu-elokuvia käsittelevässä 29-minuuttisessa dokumentissa samoin kuin yhdeksänminuuttisessa elokuvanesittelyssä. Mielenkiintoinen lisä on lähes tunninmittainen, löyhästi Palmu-sarjaan liittyvä Matti Kassilan televisioelokuva Pariisilaissolmio vuodelta 1965. Samoin on hauska nähdä elokuvan alkuperäinen teatteritraileri. Ihan kivaa arkistokamaa, mutta olisin mielelläni kuullut vielä elossaolevien Palmu-veteraanien, kuten Matti Ranin ja Elina Salo, kommentteja joko dokumentin tai kommenttiraidan muodossa.

Tähdet kertovat, Komisario PalmuCopyright MTV Oy 2003

Tähdet kertovat, Komisario Palmu (1962) -elokuvassa on siirrytty jo 50-luvulta 60-luvulle. Tähtitieteilijä ja astrologi murhataan Tähtitorninmäellä ja murhasta epäiltynä pidätetään nuori lättähattu Ville Valkonen (Esko Salminen). Palmu ei kuitenkaan heti usko nuoren Villen syyllisyyteen. Elokuva seurasi tyylissään ja miljöökuvauksessaan edellistä elokuvaa, mutta häviää jännityksessä jo selvästi aiemmille Palmu-elokuville. Syy on osittain Waltarin elokuvaa varten mittatilaustyönä tekemässä romaanissa, joka ei tavoittanut samaa lennokkuutta kuin parikymmentä vuotta vanhemmat Palmu-romaanit.

Ekstroissa Kassila esittelee jälleen itse elokuvansa. Levyllä on lisäksi Kassilan dokumentti Mika Waltarista elokuvakirjailijana sekä vuodelta 1962 oleva Kassilan Helsinki-dokumentti. Ohjaajan ja näyttelijöiden (esim. Matti Ranin, Esko Salminen, Helge Herala) kommenttiraita olisi jälleen ollut poikaa. Nyt olemme pelkästään Kassilan muisteluiden varassa.

Vodkaa, komisario PalmuCopyright MTV Oy 2003

Vodkaa, komisario Palmu (1969) -elokuvan teossa ei Mika Waltarilla ollut enää mitään tekemistä. Kassila käsikirjoitti itse elokuvan Yleisradion toimittajan murhasta, joka tapahtuu kesken tärkeitä, Neuvostoliiton kanssa käytäviä kauppaneuvotteluja. Eino S. Revon johtama Yleisradio palkkaa jo eläkkeelle jääneen Palmun tutkimaan murhaa. Uutistoimituksen lisäksi murhatutkimuksiin liittyy lauluduo Stenka ja Tamara (Viktor Klimenko ja Inga Sulin), joiden musiikkiesityksissä ylistetään Neuvostoliiton veljeyttä ja mahtia. Muutenkin elokuvan Yleisradio-kuvaus on hyvin "Yya-henkistä".

Elokuvan tarina on kaukana Waltari-tarinoiden vauhdikkuudesta ja kekseliäisyydestä, ja elokuvan huumorikin on pääasiassa tahatonta. Minulle on yhä arvoitus, onko elokuvan sosialistista realismia hehkuvat musiikkiesitykset tehty kieli poskessa vai tosissaan. Myös Ylen uutistoimituksesta annetaan hyvin punasävyinen kuva, mikä ei estänyt tuttujen uutiskasvojen (Arvi Lind, Heikki Kahila, Reino Paasilinna, Yrjö Länsipuro, Anssi Kukkonen, Eino S. Repo jne.) esiintymistä elokuvassa. On elokuvassa jotain hyvääkin, entisöity värikuva antaa jälleen oikeutta Helsingille, ja Moskovassa ja Yleisradion tiloissa kuvatut kohtaukset ovat mielenkiintoisia ajankuvaa. Elokuvan tyylikkäin kohta on eittämättä alkutekstiosio, jossa vähäeleisesti jäljitellään Bond-filmien alkutekstejä Rauno Lehtisen hienon tunnusmusiikin säestämänä.

Ekstroissa Kassila esittelee elokuvan myöntäen avoimesti sen, että elokuva olisi kenties kannattanut jättää tekemättä. Kassilan vuonna 1966 ohjaama puolituntinen Moskova-dokumentti antaa lisää yya-henkistä Neuvostoliitto-opetusta. Hauska ajankuva tuokin.

---

Palmu-dvd-julkaisuissa ilahduttaa erityisesti se, että elokuvien laatuun on satsattu, Palmu-elokuvat eivät ole koskaan näyttäneet televisiossa näin hyviltä. Vaikka uutta lisämateriaalia olisi ollut hauska nähdä, antavat Ylen arkistodokumentit ja -filmit selvää lisäarvoa julkaisuille. Kun vielä saataisiin Komisario Palmun erehdys yhtä hienosti pakattuna dvd:nä markkinoille, olisi "Hiljaisten seiväshyppääjien kerhon" jäsenten riemu täydellinen.