Minä olen hyvin rakastettu ihminen. Olen saanut irrottautua rinnalta, kun itse sitä halusin. Tämä tapahtui ollessani viisivuotias. Haluan tarjota samaa myös omille lapsilleni.
Minua on imetetty lapsentahtisesti ja olen itse vieroittunut ollessani viisivuotias. Muistan vieläkin joitain hetkiä, kun olin äidin tissillä. Olin leikkimässä kaverin kanssa ja sitten sattui jotain. Juoksin äidin luokse ja sain rauhan rinnalla. Muistan sen asennon, miltä äidin käsi tuntui niskan alla. Muistan, kuinka katsoin katon lautaseinää ja isä kävi naurahtamassa vierellä.
En ole koskaan käyttänyt pulloa eikä myöskään veljeni, jota imetettiin myös viisivuotiaaksi. Se oli luontainen ikä, jolloin lopetimme itse. Samaa onnea ei saanut vanhin sisareni. Häntä imetettiin vain kolme kuukautta. Tuolloin vuonna 1975 sisareni ollessa vauva äitiäni neuvottiin lopettamaan imetys, sillä maito ei kuulemma riittäisi vauvalle. Hänelle tulisi antaa sokerivettä ja lehmänmaitoa.
Nuori äitini otti opit vastaan ja teki, kuten sanottiin. Vasta seuraavien lapsien eli minun ja veljeni yhteydessä hän havahtui luonnolliseen imetykseen. Hän sai mallia ruotsalaiselta ystävältään, joka rohkaisi imettämään lapsentahtisesti.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä, sillä koen sen olevan iso osa terveyttäni, sekä itsevarmuuttani.
Kun tulin itse äidiksi, oli luontainen imettäminen minulle itsestäänselvyys. Olin kuitenkin hämmästynyt, että tämä ei ollut normi vaan enemmänkin poikkeus äitipiireissäni. Jo synnytyssairaalassa lapselleni annettiin lisämaitoa. Neuvolatäti kehotti antamaan korviketta, mikäli olisin vauvasta erossa ja lapseni ollessa yksivuotias, minulta kysyttiin, että vieläkö imetät? Kun tarjosin kaksivuotiaalle rintaa lentokoneessa nousujen aikana, sain outoja katseita. Minulle avautui ihan uusi maailma. Tämä minun kutsumani luontainen äitiys olikin toisille se outo, vieras ja jonkun radio-ohjelman keskustelun mukaan jopa perverssiä. Se mistä itse olin saanut vahvuutta ja onnea olikin väärin eikä oikein. Aloin ottaa asioista selvää ja tajusin, että on olemassa myös äitejä, jotka eivät imetä lapsiaan ihan vain ”huvin vuoksi”. Eli sellaisia, jotka ”säästävät rintojaan” tai kokevat sen muuten vain hankalaksi. Näitä asioita ei voi tietää ennen kuin saa itse lapsen.