Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomus tarkastelee suomalaisten uskonnollisuutta, arvoja ja asenteita. Kun huomioon otetaan kaikki aikuiset ikäryhmät, suurempi osuus naisista kuin miehistä uskoo Jumalaan.
Kristillinen usko ja suomalaisten usko Jumalaan ovat vähentyneet entisestään. Suomalaisista vajaat 40 prosenttia uskoo joko kristinuskon opettamaan Jumalaan tai muulla kuin kirkon opettamalla tavalla käsitettyyn jumalaan. Lisäksi epäilevällä kannalla on heidän lisäkseen noin vajaa viidennes.
Asiasta kerrotaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudessa nelivuotiskertomuksessa, joka pohjautuu laajaan kysely- ja tilastoaineistoon.
Suomalaisten uskonnollisuutta, arvoja ja asenteita selvittäneen ajankohtaistutkimuksen mukaan vähentynyt usko selittyy suurilta osin muutoksella naisten uskossa. Naisilla jumalauskon heikkeneminen näyttää tapahtuneen paitsi erityisen jyrkästi myös niin, että jokainen ikäluokka on edellisiä askeleen vähemmän sitoutunut jumalauskoon, nelivuotiskertomuksessa todetaan.
Vanhemmissa ikäluokissa Jumalaan uskoo suurempi osuus naisista kuin miehistä, mutta 18–29-vuotiaiden ikäryhmässä miesten jumalausko on yleisempää kuin saman ikäisten naisten.
Täytyy silti huomioida, että nuorten miesten kristillisyys koskee vähemmistöä, sillä alle 30-vuotiaista miehistä useampi pitää itseään uskonnottomana kuin uskovana.
Naiset kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon kaikissa aikuisissa ikäryhmissä useammin kuin miehet. Viime vuonna Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 63,6 prosenttia Suomen väestöstä. Alaikäisissä sukupuolten välillä ei ollut eroa, mutta kaikissa aikuisissa ikäryhmissä naisia kuului kirkkoon miehiä enemmän. Kaikkein pienin osuus kirkkoon kuului 30–39-vuotiaista miehistä, joista kirkkoon kuului enää 42 prosenttia.
Naisten arvoliberaalit arvot yleistyvät
Kristilliseen Jumalaan uskovat ovat sekä miesten että naisten keskuudessa arvoiltaan lähempänä oikeistokonservatiivisuutta. Tämä kertoo siitä, että suomalaiset liittävät kristillisen jumalauskon oikeistokonservatiivisiin arvoihin.
Nuorten naisten ja miesten uskonnollisuuden eron taustalla onkin todennäköisesti se, että naiset ovat sukupolvi sukupolvelta siirtyneet arvokartalla vasemmistoliberaaliin suuntaan. Kun naiset ottavat oikeistokonservatiivisuuteen etäisyyttä, he samalla asemoituvat kauemmaksi myös kristinuskosta, kun taas joitakin miehiä oikeistokonservatiivisuus voi lähentää kristinuskoon.
Ero nuorten miesten ja naisten välillä näkyy myös jumalanpalveluksissa käymisessä. Luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa kävijöiden sukupuolijakauma oli jokseenkin tasainen. Luterilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen ja herätysliikkeiden sekä vapaiden suuntien jumalanpalveluksiin alle 30-vuotiaat ja myös 30–39-vuotiaat miehet osallistuivat huomattavasti ikäryhmiensä naisia aktiivisemmin. Miehet myös osallistuivat naisia useammin niin ortodoksisten, katolisten kuin karismaattisten seurakuntien sekä lähetyshiippakunnan jumalanpalveluksiin.
Nelivuotiskertomuksen mukaan herätysliikkeet, vapaat liikkeet ja karismaattiset seurakunnat korostavat melko vahvasti konservatiivisia perhearvoja ja kritiikkiä esimerkiksi feminismiä kohtaan. Ne siis tarjoavat linkin uskonnollisuuden ja arvokonservatiivisuuden välillä.
Rippikouluun osallistui kolme neljästä
Uskonnon välittämisessä lapsille on tapahtumassa muutoksia. Naisten uskonnollisuudessa tapahtuneilla muutoksilla voi olla suuri merkitys myös tähän, koska he ovat olleet perheissä pääasiallisia uskonnollisen perinteen välittäjiä. Nuoret naiset ovat huomattavasti vähemmän kiinnostuneita esimerkiksi iltarukouksen opettamisesta kuin vanhemmat naiset.
Kahdenkymmenen vuoden aikana kirkollisista toimituksista hautaan siunaamiset ja konfirmoitujen osuudet ovat vähentyneet hitaasti ja kasteiden ja kirkollisten vihkimisten osuudet voimakkaasti. Viime vuonna rippikouluun osallistui kolme neljästä 15-vuotiaasta, mutta vihkimisistä kirkollisia oli noin kolmannes.
Vähiten kirkkoon kuulutaan pääkaupunkiseudulla ja eniten Porvoon, Oulun ja Lapuan hiippakunnissa. Jäsenmäärän väheneminen ei kuitenkaan koske vain pääkaupunkiseutua, vaan vuosien 2019–2023 aikana jäsenosuudet pienentyivät kaikissa hiippakunnissa 4–6 prosenttiyksikköä.
Eroamisen ohella myös kirkkoon liittyminen on kasvattanut suosiotaan.