Kirjoittaako Kjell Westö sittenkin itsestään? Coda vie ystävyyden kipeisiin varjoihin

Ajan henkeen sopii, että tavoitellun kirjallisuuspalkinnon nimi on lääkeyhtiön sponsoroima Pharma Novus. Onko se lääkettä vai myrkkyä kirjallisuudelle, joka kamppailee ihmisten sieluista sosiaalisen median ja ajan nuhjuistaman elämän kanssa?

Romaanin suomenkielisen version kannesta lähtien – lokkeja jugendkattojen yllä – liikutaan päivin ja öin tutussa kantakaupungin Helsingissä, Katajanokalta Töölöön ja Uudelle ylioppilastalolle sekä kaupungin lähiseuduille.

Westön lukijoille tuttuja ovat myös teemat ja henkilöhahmojen ristiriidat.

Kaikki alkoi 1980-luvun nuoresta kiihkosta

Anders, Andy, oli mukana 1980-luvun nuorten aikuisten omaehtoisessa, opiskelijavetoisessa taideporukassa Kronoopeissa.

Oli performansseja, romansseja, seksiä, alkoholia ja kevyitä huumeita. Oli myös kauhua pimeällä merellä.

Kuten elämässä usein käy, lähes yhdellä sydämellä sykkivä porukka alkaa vähitellen hajota. Ihmiset lähtevät eri suuntiin. Toiset katoavat, toiset ampaisevat kunnianhimoisesti korkealle.

Paljon jää menneisyyteen kätköön ja hampaankoloon ja myös seksuaalista kaipuuta.

Romaanin ajallinen kaari on sukupolven mittainen, ja kertomus liikkuu usealla aikatasolla. Entiset Kronoopit varttuvat ja ikääntyvät. He menevät palkkatöihin tai huippuhommiin maailmalle, toiset ansaitsevat elantonsa kynän voimalla. He avioituvat, saavat lapsia tai eivät saa, eroavat kerran tai useammin.

Ystävyyksien varjoinen maailma

Coda kuorii sipulin lailla esiin uusia paljastuksia ja pettymyksiä. Mukana on seinään paiskautuvan kukkamaljakon sirpaleista katkeruutta, harhauttavia postikortteja ja Interrail-matkoja.

Vanhojen hyvien aikojen ystävyyssuhteet ovat kerrostuneet vuosikymmenten aikana. Samalla niiden alta paljastuu asioita, jotka repivät ja vaativat perusteellista tilintekoa.

Ehkä jo parikymppisenä jossain taustalla oli aavistus siitä, että elämä on sittenkin monimutkaisempaa kuin nuoruuden vapauden huuma ja kiihkeys antoivat ymmärtää.

Andy menetti ensirakkautensa Corinnen. Willy puolestaan otti romaaniinsa ystävänsä rikkinäisen perheen.

Miten kaikki pääsi tapahtumaan salassa – ja ennen kaikkea miksi?

Jos Rikinkeltaisessa taivaassa oli vaikea päästää toisesta irti, Coda kertoo lopulta myös vapautumisesta ja hyväksymisestä, vaikka irtautuminen on koettelevaa.

Viimeisillä riveillä viipyy seesteisyys ja rauha.

Siellä on nyökkäys sukupolvien välisen piikkilangan ylittämiselle sekä ystävyydelle, joka lopulta voittaa katkeransuloisen erotiikan demonit.

Jäljelle jää ystävyyden haikea paino – vaikka elämä ei aina tarjoakaan opetusta.