Ikuiseksi kakkoseksi leimattu Elfyn Evans osoitti päänsä kestävyyden tiukimmassa mahdollisessa paikassa ja voitti vihdoin maailmanmestaruuden. MM-rallikausi 2026 tarjosi rohkaisevan viestin tulevaakin ajatellen, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä.
Lue myös: Elfyn Evans on rallin maailmanmestari! Uskomaton loppuratkaisu Sardiniassa
Lue myös: Tämä on nähtävä! Näin Petter Solberg ja Toyota-johto reagoivat Oliver Solbergin ulosajoon
Kuusi vuotta sitten, kun Evans ensimmäisellä Toyota-kaudellaan menetti viimeisessä kilpailussa ennätyksellisen 14 pisteen johtoaseman Sebastien Ogierille ja sijoittui ensimmäistä kertaa urallaan MM-hopealle, kirjoitin kommentin muotoon sanat, jotka ovat nousset viime vuosina mieleen useaan kertaan.
Ehkä se on loppujen lopuksi vain hyvä, että Ogier voitti. Kyse ei ole siitä, ettei Evans olisi ansainnut mestaruutta, vaan siitä, ettei hän olisi ansainnut sitä, mitä mestaruudesta olisi seurannut.
Nimittäin varmaa on, että mikäli Evans olisi voittanut nyt mestaruuden, hänen yhteydessään olisi aina puhuttu mestarista, jonka mestaruus ei ole aivan yhtä arvokas kuin muiden – ainakin niin kauan, kunnes Evans voittaisi sen seuraavan.
Ei ole tullut seuraavaa. Ei ole tullut sitä ensimmäistäkään. Viime vuonna se oli jo lähellä, mutta silloinkin Evans menetti pelin kauden viimeisessä osakilpailussa Ogierille.
Nyt kaikki on toisin.
Evans kärsi kauden 2026 ainoat keskeytykset alkuvuodesta Keniassa ja heti perään Kroatiassa. Koko kauden mitassa hän saavutti Sami Pajarin (9) jälkeen toiseksi eniten palkintokorokesijoituksia (6) yhdessä Oliver Solbergin ja Ogierin kanssa. Sijoituksia kärkiviisikossa kertyi 13 kisasta peräti kymmenen.
Evans johti MM-sarjaa yhtäjaksoisesti huhtikuun lopulta Kanariansaarilta lähtien, eikä sarjan kärkimiehen asemaa ollut tänä vuonna tehty millään tavalla helpoksi. Kausi päättyi 20 vuoteen pisimpään sorakisojen putkeen, kun kuusi viimeistä kisaa ajettiin kestopinnoitteen sijaan irtonaisemmalla alustalla.
Vaikka keskustelu lähtöpaikoista on ollut jo yli kymmenen kauden ajan jokavuotista jaarittelua, lähtöpaikan merkitystä lopputulokseen ei silti voi kukaan kiistää. Koko kauden mitassa Evans jäi perjantain erikoiskokeilla pohja-ajoista keskimäärin 0,37 sekuntia kilometrillä, lähin uhkaaja Solberg vain 0,18 sekuntia kilometrillä.
Evansille heitetty haaste oli kovaa luokkaa, varsinkin kun huomioidaan hänen historiansa.
Kuusi edellistä vuotta Toyotalla olivat tuottaneet viisi MM-hopeaa – yhtä monta kuin tallikaverit Ogier ja Kalle Rovanperä olivat siinä sivussa koonneet MM-titteleitä.
Nyt hän osoitti päänsä kestävyyden tiukimmassa mahdollisessa paikassa.
On jokseenkin uskomatonta, että rallin kaltaisessa lajissa mestaruus voi ylipäätään ratketa niin kuin se nyt ratkesi. Ensin on ajettu lappu lattiassa kilpaa yli 4 050 ek-kilometrin verran, ja sitten ratkaisu nähdään kauden viimeisillä sadoilla metreillä.
Kausi 2026 jääkin rallin MM-sarjan historiaan.
Solberg hävisi Evansille viidellä pisteellä, Pajari kuudella. Koskaan aikaisemmin sarjan kärkikolmikko ei ole mahtunut näin pienen eron sisään, kun otetaan huomioon se, paljonko yksittäisestä kisasta jaetaan pisteitä.
Samalla kausi tarjosi rohkaisevan viestin kohti ensi vuonna alkavaa MM-sarjan uutta aikakautta kohti. Vaikka autoista tehdään sääntömuutoksilla nykyistä hitaampia, suurelle osalle lajin seuraajista juuri kilpailu on se, mikä lopulta ratkaisee.
Vai onko joku tämän kauden MM-taistelua jännittänyt muka vielä viime aikoina harmitellut sitä, että maailmanmestarit Ott Tänak ja Rovanperä eivät olleet enää viivalla?
