Carina Bergfeldt: Keskusteluja kuolemansellissä (Atena 2024).
Yhdysvalloissa eri osavaltioilla on erilaisia tapoja tappaa kuolemaantuomittu. Texasissa tuomitut tapetaan ruiskeilla mutta esimerkiksi Alabamassa käytössä on ollut sähkötuoli, Old Sparkyksi kutsuttu.
Pääasiassa Texasissa teloituksia pappina seurannut kirjan päähenkilö Jim Brazzil pääsee kerran tutustumaan Alabaman teloitustapaan, jota hän kuvaileekin varsin yksityiskohtaisesti.
Kuolema tulee Alabamassa esille Brazzilin mukaan "näkyvämmin" ja näinhän se toki on, sillä tuomittu sätkii vastenmielisesti sähkövirran lävistäessä kehon.
– Sähkövirta sai hänen lihaksensa nykimään ja elohiiriä kulki pitkin hänen käsivarttaan. Hän tärisi kauttaaltaan. Muistan erityisesti hänen peukalonsa. Hän sätki niin, että ne menivät kumpikin sijoiltaan.
Brazzil kertoi lisäksi, että teloituksen jälkeen ruumis oli kuuma, sillä sehän oli oikeastaan paistettu.
Teloitus oli kaikkinensa paljon konkreettisempi kuin teloitettavan vaipuminen uneen, kuten Texasissa tapahtuu.
Uhrien omaiset kannattavat sähkötuolia, ei ruiskeita
Kun kirjan kirjoittaja, ruotsalainen toimittaja Carina Bergfeldt kysyy, pitävätkö uhrien omaiset enemmän sähkötuolista, Brazzil vastaa "ehdottomasti".
Ajatus menee niin, että Texasissa uhrien omaiset sanoivat, että teloitetun ei tarvinnut kärsiä, kun kuolemaantuomittu sai ruiskeita.
Sähkötuolissa teloitettava puolestaan näyttää siltä, että todella kärsii. Monelle uhrin omaiselle pelkkä kuolema ei siis näytä riittävän vaan mukaan tarvitaan eräänlainen lisärangaistus, kärsimys.
Kuten jo tästä eri teloitustyylien pohdinnasta voi päätellä, teloituspapista tehty kirja on suomalaisen tavanomaisen kokemuspiirin tuolla puolen ja ehkä juuri siksi niin kiinnostava.
Lähes 300 teloitusta
Jim Brazzil ehti elämänsä aikana vankilapastorina keskustella 154 kuolemaantuomitun kanssa ja seurata heidän teloitustaan. Tämän lisäksi hän ehti uudessa työssään uhrien omaisten tukihenkilönä seurata 121 teloitusta.
