Iikka Hackman: Tähän aikaan huomenna. WSOY. 2020. 384 s.
Turha sitä on yrittää peitellä. Ihmiselämä on sirpaleinen. Me olemme kaikki kuin kokoon liimattuja kukkamaljakoita.
Esikoiskirjailija Iikka Hackmanin sukupolviromaanin nimi ja maisemat tuovat mieleen eurooppalaisen kirjallisuuden.
Tarina liikkuu luontevasti sekä maanosamme rautateillä, kaduilla ja vaatimattomissa hotelleissa, että sen poliittisissa myllerryksissä. 1970-luvun alun reilaaminen, tähtäimessä Rooma, Pariisi, Länsi-Saksa. Tämän päivän Suomi, kuoleman lähestyminen, ja sen kuljettaminen sydän-Eurooppaan.
Parantumattomasti sairas Arvo haluaa jättää tämän maailman arvokkaasti armokuolemalla Zürichissä. Tytär Sanna haluaa matkata isänsä mukana tämän viimeisen etapin – hitaasti ja kuin kuolemaa edellään työntäen, junalla
Varhainen raide, 1970-luvun raide, kuljettaa Arvoa ystävänsä Maran kanssa interrailille läntiseen Eurooppaan. Arvo ei ole erityisen poliittinen, Mara elää enemmän mukana idän ja lännen vastakkainasetteluissa.
Sitten on vielä kolmas matkalainen Risto, kiihkeän vasemmistolainen, jonka piti hypätä mukaan Turun satamassa. Ensimmäiset pilvet suuresti odotetun matkan taivaalla. Ei tehnyt ihan ohareita, mutta oli jo mennyt edeltä Hampuriin.
Sanna matkaa isänsä kanssa limittäin reilaamisen kanssa. Samalla kun hän yrittää löytää lapsuuden isänsä, leikkisän ja seikkailevan tarinankertojan, rinnalle aikuisen tyttären isän, vielä hetkeksi, sillä kohta on peruuttamattomasti myöhäistä.