Erja Kettunen (toim.): Kaakkois-Aasia. Talous, ympäristö ja yhteiskunta. Gaudeamus. 2019. 228 s.
Kaakkois-Aasiasta suomalaisille tullee ensimmäisenä mieleen Thaimaa lomakohteineen, Singaporen talouskeskus ja tiukat sosiaaliset normit (kuten purkkakielto), hieman varttuneemmille Vietnamin sota, ja aivan viime päivinä Brunein pienen sulttaanikunnan brutaalit homoseksualismilait.
Aluetta on mahdotonta ja turhaa ängetä yhteen muottiin, mistä käsitteillä oleva tiivis ja ajankohtainen tietokirja artikkeleillaan viestii.
Moninaisuudesta pitävät huolen maiden historiat ja keskinäiset suhteet, valtioiden koot, väestörakenteet ja määrät (yhteensä noin 650 miljoonaa ihmistä), talouden ja demokratiakehitys, uskonnot ja etniset ryhmät kielineen ja kulttuureineen.
Alueella perinteinen uskonnontulkinta erityisesti islamissa on muuttunut suhteellisen nopeasti Persianlahdelta saapuneen puritaanisen ja vanhoillisen vaikutuksen seurauksena, ja siten uskonto on myös politisoitunut.
Mutta myös buddhalaisuus esimerkiksi Myanmarissa on saanut vahvaa nationalistista ja poliittista vaikutusvaltaa. Kristinusko puolestaan muuttuu yhdysvaltalaisten herätysliikkeiden myötä.
Eliittien johtamia valtioita
Yksikään alueen maista ei ole liberaali demokratia. Ne ovat hierarkkisia yhteiskuntia, joissa valta on keskittynyt vähälukuisille eliiteille, jotka ennen vaaleja jonkinnäköisillä puolueillaan polkaisevat pystyyn kampanjoita ja ostavat ääniä pienillä lahjoilla ja muilla vastapalveluksilla.