Sasi kuvaa suhdettaan Kanervaan kaksijakoiseksi.
Kokoomuslainen puoluekollega Kimmo Sasi seurasi Ilkka Kanervan poliittisen uran alusta loppuun. Sasi oli mukana 1970-luvun alussa, kun Teiniliiton puheenjohtajakamppailuun etsittiin kokoomuslaista edustajaa.
– Ilkka Kanervan nimi tuli esiin. Aloimme Osmo Palosen kanssa selvittää, kuka tämä turkulainen aktiivi on, Sasi muistelee.
Positiiviseksi ja aktiiviseksi osoittautuneesta Kanervasta tuli puheenjohtajaehdokas.
– Kanerva sai tiettyä hurmosta aikaan Teiniliiton puheenjohtajakampanjassaan, Sasi sanoo.
Kanerva hävisi puheenjohtajakamppailun sosiaalidemokraattien Erkki Liikaselle, mutta se oli joka tapauksessa alkusysäys hänen poliittiselle uralleen. Vuonna 1972 Kanerva valittiin kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtajaksi.
Hyvän alun jälkeen miesten välit monimutkaistuivat. Sasi kuvaa suhdetta kaksijakoiseksi.
– Mehän olimme 1970-luvulla kokoomuksen nuorten liitossa ensin hyvässä yhteistyössä, mutta sitten meillä oli suhteessa sosialismin kritiikkiin vakavampiakin erilaisia käsityksiä.
Sasi kuvaa "itse-suomettumisen" aikaa, jolloin hän itse oli periaatteellisesti sitä mieltä, että sosialismia tulee kritisoida kaikissa olosuhteissa. Kanerva oli Sasin mukaan maltillisempi ja harkitsi tarkkaan sanojaan.
– Ilkka Kanerva oli enemmän pragmaatikko. Hän pyrki pitämään huolta siitä, että kokoomus pääsee hallitukseen, josta sitä oli pidetty ulkopuolella, Sasi sanoo.
Sasin mukaan miesten välit paikkaantuivat 1980-luvun loppuun mennessä.
– 1990-luvulta asti yhteistyömme oli erittäin hyvää ja tiivistä, Sasi sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
