Naisellinen oman rumuuden kokemus on tytöille tavallista, ja muissa yhteyksissä itsevarmat tytöt voivat myös alkaa soimata omaa rumuuttaan, väittää Helena Saarikoski kirjassaan ”Mistä on huonot tytöt tehty”. En voi väittää, ettenkö itsekin olisi joskus ajatellut itseäni rumana – ja haikeana toivonut näyttäväni joltain ihan muulta. On kuitenkin myös sellaisia hetkiä, kun itsensä tuntee maailman kauneimmaksi ja ihanimmaksi ihmiseksi. Päätin ottaa selvää siitä, mitä mieltä muut nuoret ovat itsestään - ja kauneuskäsitteistä.
Asennevikoja
Miten voisimme saada itsemme tuntemaan olomme täydellisiksi, miten voisimme saada itsemme ymmärtämään että oikeastaan olemme kaikki aika ihania?
Mikä todella on se kauneuden mittapuu, johon nykynuorista huolestuttavan suuri osa haluaa samaistua, ja mistä tulee kiintymys anorektiseen vartaloon? Usea haastattelemani nuori nosti esiin sanan media. Voisi jopa sanoa, että nuorten mielestä nykymedia on kasvavan, kehittyvän nuoren pahin vihollinen. Median syöttäessä nuorille omaa ihannekuvaansa kenen tahansa on vaikeaa yrittää olla persoonallinen tai määrittää omaa käsitystään kauneudesta.
Itsensä voi tuntea kauniiksi vasta hyväksyttyään itsensä, ja ehkäpä meitä auttaisi hyväksymään itsemme esimerkiksi se, että media ottaisi oman osansa yhteiskunnallisesta vastuusta nuorten kasvatuksessa.
Jos median antamaa kuvaa kauneudesta kyettäisiin muuttamaan, eivätkö silloin epärealistisista käsityksistä johtuvat paineet myös vähenisi? Median ja yhteiskunnallisten käsitysten ja asenteen muuttuminen olisi hyväksi meille kaikille, tai sitten meidän olisi opittava katsomaan mediaa erilaisesta näkökulmasta.
